Reppureissaajan paluu

Pian vaihtuu vuosi. Lupaan hankkia uusia kokemuksia ja tehdä uusia juttuja. Muuttaa omaa elämää ja kokeilla millaista olisi elää toisin. Haastan itteni kokeilee teemakuukausia. Eka on kliseisesti tipaton tammikuu. Jokaiselle kuukauvelle joku juttu, jota noudattaa. Eikä tartte olla vaan rajoittavia -ton (tipaton, herkuton yms) kuukausia vaan voi olla myös vaikka herneellinen huhtikuu, jos siltä tuntuu. Kunhan vaan haluun kokeilla millasta on elää jonkun jutun mukaan.  

Nii ja kahen viikon päästä lähen yksin Ranskaan. Puolet ajasta Pariisissa, puolet Le Havressa. Ei oo suurempaa suunnitelmaa, harhailen sinne mikä hyvältä tuntuu. Nyt enää yksi vuorokausi ja päästään tulevaan vuoteen. Toivottavasti siitä tulee hieno. 

Tapsana ei tanssita

Miettiny kamalasti, että kuinka kohta on paluu Englantiin. Harmittaa, kun kimppakyydit sieltä Suomeen on mahdottomuuksia, sillä tekis mieli käydä tekemässä vaan tentti ja tulla saman tien takaisin viettämään loppuloma tänne. Hohhoi. Katottiin muuten Ja saapuu oikea yö. Aika karu leffa ja mielenterveysongelmia. Josta tuli mieleen, että ens kesänä mieli kaipaa luontoon ja mökille. Sormet ristissä, että Jani ja kumppanit toteuttaa talo-haaveensa, niin ois miullakin kiva paikka johon mennä. 

24.12.2012

 Ensimmäinen joulu vegaanina meni herkullisesti ja helposti. Enkä ollu edes ainoo, joka tykkäs seitankinkusta. 

 Muovikuusi palveli hyvin tänäkin vuonna. Iskän allergian takia ei oo voitu vuosiin pitää oikeeta kuusta, mutta ainakin säästytään karisevilta kuusenneulasilta, vaikka kuusentuoksua onkin ikävä.

Kissat kinus herkkuja, tunkeutui muovipusseihin ja nukkui.

 Ötö säikäytti vähän enemmänkin meitä, kun oksenti aamulla verta ja joululahjanarua. Tyyppi oli sitten mennyt jossain välissä syömään lahjapaketeista narua. Onneks säästyttiin eläinlääkärireissulta.

 Sain mantelin!

 Perinteinen vierailu hautausmaalla. Vein pinkin venetsia lyhdyn muistopaikalle. Ajatuksia ja voimia Englannin suunnalle.

 Tulipahan taas syötyä ja rentoiltua mukavasti. Tulin hölmösti kipeäks ja jouduin popsimaan herkkujen lisäksi särkylääkkeitä ja nukkumaan sohvassa päikkäreitä. Lahjaksi tuli paljon lämpimiä villasukkia, joilla pärjää hyvin tulevankin vuoden Kipling Roadin jäisessä asunnossa. Sen lisäksi pukki muisti mm. muutamalla kirjalla, päiväkirjalla sekä Pariisin matkaoppaalla. Alkuvuodesta minä ja reppu lähdetään matkalle.

Jojensuu ja joulumeiningit

Sain kun sainkin vanhan kameran toimimaan, joten tädää. Päivitykset jatkuu pitkin joululomaa Suomesta käsin. Ja tää on nyt vähän toistoa edellisen päivityksen kanssa, mutta kuvien kera.

Suomeen saapumisen jälkeen ehin olla yön Jyväskylässä ja sunnuntaina matka jatku heti Joensuuhun. VR tuntu tosi toimivalle englantilaisten bussien ja junien jälkeen. Ihana suomalainen juna ja koskaan ei oo JKL-JNS väli tuntunut noin lyhyelle matkalle. 

Jyväskylään jäi -25 ja paljon paljon lunta. Saatiin ainakin valkonen joulu. Piristävä näky jatkuvien kaatosateiden ja harmauden jälkeen.

Ehottomasti tän loman parhaita juttuja oli toi Joensuussa kyläily. 

Käytiin J:n kanssa Jokelassa. Ens kerralla kun tuun Suomeen, niin sekin paikka on jo historiaa. 

Maanantaina vietettii OE:n pikkujoului Väen talolla.

Ei ollu valkosta lakanaa tms. niin tehtiin valkokangas pahvista. Hyvin toimi.

Tikrukakkua, pastasalaattia, keksejä, vegaanisia suklaita ja glögiä nammm! 

Noljakan kulmillakin oli lunta ja Jyväskyllää kylmempi, hrrr. Onneks oli lainatoppahousut.

Miten joku niinkin yksinkertanen juttu, ku tiskaaminen voi tuntua huipulle, kun on järkevät hanat ja kunnon tiskiallas kuivauskaappeineen? Terveisiä vaan Englantiin, en tykkää teijän tiskisysteemeistä.

Hyvät oli sapuskat ja dokkarina tällä kertaa Vegucated. Pikkujoulujen lisäks ehin löytää salakahvilan ja käyvä Carelialla pitkästä aikaa syömässä. Nähä ihmisiä ja ikävöidä jo etukäteen Joensuuta. Pienet ja tärkeet kulmat. Missähän miun tuleva koti tulee olemaan? Ainakin osoite on Joensuussa, se on selvä.

Paluu Jyväskylään oli kiva, kun J&J lähti messissä. Heipat sanottiin vasta loppuviikosta. Viime päivät kulunukin joulumeiningeissä sen jälkeen. Aattelin tehä jouluruoat ihan ite. Joten eka kerta: Seitankinkku.

Katit sai seitä/seitiä.

Jännälle näyttää...

Sit alko punajuuri-kylmäsavutofusalaatin valmistus.

Kolme tuntii keittiössä ja lopputulos loistava, vaikka ite sanonkin. Seitankinkun ja salaatin ohjeet napsasin molemmat Chocochili-blogista ( http://chocochili.net/2012/12/vegaanin-joulu-2012/ )

Salaatti vihdoin valmis. Tein myös peston tällä kertaa ite, kun kaupasta ei löytyny vegaanista. Ennen aikainen uuden vuoden lupaus oli vegaanilinjalla pysyminen. Tähän mennessä takana vähän päälle viikko ja hyvä olo siitä. Ja näyttää vähän siltä, että porukoillekin tulee vasten niiden tahtoa sama kohtalo, sillä jostain syystä niiden joulukinkku oli pilaantunut. Miellyttävä kokemus, kun koko kämppä hais hetken teurastamolle. YÄÄ.

Mut nyt sulosia ja kivoja joulupäiviä kaikille. Pysytelkää lämpiminä ja nauttikaa lumesta ja tärkeistä ihmisistä. :)

Suomessa ja hengissä

En oo ehtiny päivittelemään. Vikat päivät Bristolissa ennen lomaa meni The Rasmuksen keikalla Theklassa, Rancid-lippuja metsästäen Hatchetissä (päästiin lopulta loppuunmyydylle keikalle ja pidettiin hauskaa mm. O2:sen vessassa, kuten kuvasta näkkyy), naputtelin vikan esseen ja matkustin yksin Bristolista Lontooseen, Lontoosta Gatwickille ja sieltä Helsingin kautta Jyväskylään. Valvoin yli nelkyt tuntia putkeen ja olin sekavan iloinen. Porukoilla ehdin olla vaan yön ja sunnuntaina matka jatku neljäks päiväks Joensuuhun. Noljakka, OE-pikkujoulut ja tärkeet ihmiset. Siellä tuntui Siperialle ja jokainen kadunkulma ja paikka oli niin järettömän rakas. Sydän ikävöi sinne niin paljon. 

Keskiviikkona eli eilen matkustettiin J&J:n kanssa Jyväskylään. Varasin vastahakoisesti tammikuun alulle lennot takaisin enkkulaan, arghh. Mun puolesta voisin olla täällä hyvinkin seuraavan pari kuukautta lomalla, mutta tentti velvoittaa palaamaan sademaahan. Sitä ennen otan kaikki irti näistä ihmisistä ja kaduista ja tunnelmista. Päivitykset jatkuu todennäköisesti jälkikäteen Englannista käsin, sillä vanha kamera hajos ja saattaa kestää tovi, että opin käyttämään uutta. Ostin J:ltä nimittäin järkkärin ja oon ihan tumpelo sen kanssa vielä. Mut, hengissä ollaan ja Suomi tuntuu ihanalta. Kaunista joulua ja palaillaan ens vuoden puolella! 

Terveisiä kaaoksesta

Lennettiin perjantai-iltana Amsterdamiin. Lento kesti vaan 50 minuuttia, joten ehittiin lähinnä nousta, olla hetki ilmassa ja sitten pitiki jo alkaa laskeutumaan. Kentältä otettiin juna keskustaan.

Ekat maisemat, jotka sattu kohille Damissa.

Päästiin lopulta oikeelle hotellille. Ensin jouduttiin vahingossa Hotel Abban sijaan Apple Hotellille, kun ratikkakuski kuuli hotellin nimen vähän väärin ja ohjas meidät ihan eri suunnalle. Hotellilla meitä venas respamiehen lisäks kissa, jonka nimi oli Bitch..

Epätoivo, kun huone oli unohdettu siivota ennen meijän saapumista. Epäilyttäviä tahroja, myllättyjä sänkyjä ja outoja karvoja joka puolella..

Iltapalalla.

Lauantaina lähettii tutkii paikkoja. Oli ihanan kylmä ilma ja jopa vähän lunta!

Joka paikassa kahvit oli tosi pienii ja mukaan tuli maitopurkkeja, vaikka kahvissa oli jo muutenkin tosi paljon maitoo.

Suzy päätti pysytellä turvallisemmin kaljas

Joitain asioita oli niin paljon, että Amsterdamista jäi päällimmäisenä mieleen polkupyörät..

tulppaanit ja kukat..

juustoa joka puolella..

ja hillittömät määrät turisteja

Turistoitiin itekin lauantaina Anne Frankin talolla

Vessakuvat jatkuu

Neonvalojen välkkeen lisäks oli kauheesti jouluvaloja

KASSA!

Leivosparatiisi

Sunnuntaina käpöteltiin kauemmas keskustan meiningeistä ja käytiin myös Vondelpark-puistossa. Iski kaatosade, mutta se ei haitannu.

Talo, jossa oli vinosti rakennetut partsit

Suzyn oli pakko päästä vallottaa puulinnake

Hirmusesti sulosia koiria juoksentelemassa irrallaan

Matkaseuralaiset ja kahvinpuute

Metsästettii Van Gogh-museoo

Öisin seurattii meijän hotellille kukkia tai enkeleitä

Keksitaivas

Joku jännä museo, jonne päädyttiin etsiessä vessaa

Osa valoshowta

Iltapallaa

Meijän majapaikka ja alakerran ruokakauppa.

Lentokentälläkin oli aika jouluista

Kuvat sekajärjestyksessä, kun osa on Suzyn kamerasta. 

Mie oon lintu

I Amsterdamilla

Mie oon myös kameli

Ekan illan kauhut hotellihuoneella

Jotkut kadut/kujat oli hieman kapeempia kuin Suomessa tai Englannissa on osunnu kohille.

CAT!

Tutkimusretkellä puistossa

Suklaataivaassa

Sarahin hyökkäys!

Tylsää museolla..

Aamuviiden herätys ja 12 tuntia matkustamista edessä. Ratikka, juna, lentokone, kaks bussia, kävelyä. Tytöt simahti jo Damin kentällä ollessa.

Liian moderni vessanpönttö..

Kaupan erikoisia löytöjä.

Amsterdam oli kokemus. Oon halunnut matkustaa sinne viimeisen viisi vuotta ja odotukset tais olla senkin takia vähän liian korkealla. Odotin rentoa meininkiä ja suloisia paikkoja, mut keskustasta jäi lähinnä tosi ärsyttävä kuva. Liikaa bilettämään tulleita englantilaisturisteja (ei törmätty koko reissulla, kuin muutamaan paikalliseen kun muut oli turisteja tai enkkuja, jotka oli muuttaneet sinne), Gigglin Marlinin tapasii baareja yms. Kivoimmat hetket oli, kun eksytettiin itsemme jonnekin vähän kauemmas ja vaelleltiin tuntemattomimmilla seuduilla. Kanaali oli nätti ja ruoka hyvvää. Jotkut asiat täytyy vain kokea, että voi raksia listasta yli ja on muutamaa kokemusta rikkaampi. Tuolta reissulta sai ainakin taas jotain uutta ja ainakin nyt tietää, että ei ole ihan omantyylinen paikka. Varmasti pidemmällä ajalla olis saanut paljon enemmän irti, mutta muutama päivä osottautu vähän liian lyhyeks kokonaisvaltaseen käsitykseen. Hauskaa meillä kuitenkin oli, mutta hymyiltiin kilpaa, kun päästiin maanantaina takas kotiin.