This is England

Ens viikosta eteenpäin meille ilmotetaan missä asutaan syksyllä. Älytöntä odottelua tää koko homma jatkuvasti. Tuo on viimenen isompi odoteltava enää, nimittäin sitten voi ostaa lentoliput, maksaa takuuvuokran ja jos rahat sallii, niin ostaa samalla joulukuuksi lipun Rancidin keikalle.
Eka työviikko ja hirveesti pestyjä ikkunoita takana. Viikonlopun katon tota kuvissa esiintyvää huikeutta eli This is England´86:sta. On muuten hirmusen kiva sarja, niinkun oli leffakin. Itkettää, ahdistaa, hymyilyttää. Eli kaikkea mitä hyvään sarjaan kuuluu, kattokaa!

Kivoja viikonloppuja. Joensuussa on sään perusteella syksy alkamassa.

Pää, joka oli musta

Pää on väliaikasesti musta. Ennen kun käyn operaatioon värinpoisto ja leikkaus, niin päätin vetästä ensimmäistä kertaa ikinä mustaksi. Webkamerakuva ei nyt näytä tätä väriä ihan sellasena kun se oikeasti on. Näytän ehkä vähän kalkkilaivan kapteenille. Elä saa sydäriä, äiti. Tällä kertaa ei sentään lävistyksiä. En tykkää tehhä ulkonäköön liittyviä päivityksiä, mutta kun en keksi parempaakaan, niin sainpahan ainakin taas konkreettista aineistoa Jyväskylän suuntaan, kun siellä muutama ihminen halusi nähhä uuden pään. Tällä hetkellä en tykkää yhdistäkään hiuksista ja oon vaihtanut väriä miljoonasti viimesen parin kuukauden aikana. Tällä menolla Bristoliin lähtee kaljuuntuva Nina. Joo, ja viimenen kuva hämää. En omista polkkatukkaa.

Kukkia tyynyn alla, kukkia hiuksissa, kukkia mielessä

Olipa kerran juhannus ja käytiin leikkimässä Lutakon kiipeilyseinässä. Hirmusen kivaa ja loppujen lopuksi pääsin sen päästä päähän ilman tipahtamista.

Junamatkat alkaa vähitellen jo tympimään, mutta sain mp3-soittimen pitkästä aikaa toimimaan, niin nyt menee edes vähän nopeammin aika.

 Käytiin Tepan kanssa Pressossa vetäsemässä ilmaset teet ja herkkupullat.

 Ulkona tuuli sen verran kovasti, että aloin muistuttamaan Hitleriä.

 Juhannusaattona käytiin aamupalalla torilla.

 Aattelin olla perinteikäs ja keräsin seitsemän kukkaa tyynyn alle. Nää sai kuitenkin olla rauhassa.

 Muut himoitsi makkaraa, mie keräsin Sokoksen hedelmäosastolta hedelmät.

 Ananas meni grilliin ja mie sain sangrialle kivan mukin.

 Koska Juhannus oli miulle kukkia, joten aattelin vetästä loppuun asti kukkateemalla.

 Niin, ja kukkien lisäks keskityin siihen syömiseen aika paljon. Oli miulla hyvää seuraakin.

 Loppuyöstä käytiin vetäsemässä juhannushumpat.

 Tosi hyvä juhannus kaikin puolin, vaikka menikin kaupungissa tällä kertaa. Seuraavan kerran juhlitaankin sitten Ilosaarirockissa bändejä fiilistellen sekä elokuun alussa kadunvaltauksessa, jonka yhteydessä vanhennun. En muista oonko tänne vielä erityisemmin ilmoitellut, mutta enää heinäkuu Joensuussa, jonka jälkeen muutan ennen elokuun loppua pariksi viikoksi vanhempien nurkkiin. Siitä matka jatkuu syyskuun alkupuolella Bristoliin, joka tulee olemaan nyt sitten miun koti ajanjakson X. Saatiin viralliset hyväksynnät opiskelijoiksi, joten nyt jännäillään enää asunnon sijaintia. Jännä elämä, mutta mie tykkään. Aika Suomessa käy siis vähiin, mutta ekaa kertaa voin sanoa odottavani kesän loppumista. Tää on ollut hurjan kiva kesä tähän mennessä ja isoin kiitos siitä kuuluu porukalle Jyväskylässä.

Niin, ja tämän kuukauden oon työnarkomaani pakostakin. Aamut alkaa klo 6 ja päättyy 15.00. Siivoojatäti kuittaa.

Home sweet home

Tekniikan ihmelapsi tässä hei. Sain tänään johdon, jolla voin siirtää kännykästä kuvia koneelle. No, en jostain syystä saanut siitä huolimatta kuvia siirrettyä, jee. Pitää joku päivä pyytää sitten kyseisen johdon omistaja neuvomaan. Kyllä mie omalla johdollani osasin, mutta tuon kanssa ei nyt vaan jostain syystä saanut minkäänlaista yhteyttä kännykän ja koneen välille. Hö. Teenpä nyt sitten siitä hyvästä päivityksen, joka olisi pitänyt tehdä jo joskus huhtikuun alussa. Nimittäin koti-päivitys.
Tosiaan muutin keskustan opiskelijayksiöön tarkalleen ottaen 4.4. Tää on ihan loistavalla paikalla, jonka lisäksi miun vuokra tipahti useilla kympeillä alaspäin. Joensuun kodeista tää menee ehdottomasti kärkipäähän. Parveketta mulla ei oo, mutta ranskalainen parveke kylläkin. En kyllä tee mitään erityistä partsilla ja vierailijat käypi ylimmän kerroksen yleisellä kattopartsilla tupakalla.
Voin jo nyt sanoa, että mua tulee harmittamaan ihan sikana, jos en pääse syksyllä vaihtoon ja joudun etsimään uuden kämpän täältä. En nimittäin oo tän kämpän päävuokralainen vaan pelkästään alivuokralla elokuun loppuun asti. Se oli muuttaessa ihan älyttömän hyvä diili, koska kaavailin, että pääsen tästä suoraan sitten Bristoliin. Nyt vaan yhä panikoin, että entä jos tuleekin kielteinen päätös. Tässä iässä solukämppä ei houkuttele enää (paitsi Englannissa!) ja yksiöitä täältä on ihan äärettömän vaikeaa saada. Se on sitten sen ajan ja hetken murhe. Tällä hetkellä nautin vaan näistä parista kuukaudesta, jotka saan vielä asustella tässä.

Kisut on tykänneet myös, mutta voin kertoa, että isommasta asunnosta yksiöön muuttaminen ei ollut ihan unelmaa alussa, eikä vieläkään. Aiemmissa asunnoissa kisuja ei yöaikaan yleensä nähnyt, kun olivat jossain muissa huoneissa, mutta tässä yksiössä herään tuskaisen usein siihen, että joku hyppii mahalle, jalalle, kädelle. Moa on ihana, kun nukkuu suhteellisen rauhallisesti alkuyöstä vieressä, mutta varsinkin aamuyöstä noilla molemmilla on joku rallivaihe päällä ja sinkoilevat minne sattuu. Eilen aamulla keittiön lattialle oli levitelty mun kengät. Ne oli yöllä avanneet eteisen kenkäkaapin ja vetäneet kaikki kengät ulos. Joku kerta oli verhot puoliksi irti ikkunasta ja yleisin on kaadetut valokuvat. Enää en niin usein herää, mutta ekoilla viikoilla täällä oli unensaanti pikkusen hankalaa.

Tää talo on kokonaisuudessaankin aika rento. Porukka alkaa juttelee pyykkituvalla, kaikki moikkaa rapussa törmätessään ja ovia jäädään yleensä pitämään auki toisille. Paljon ystävällisempää väkeä, kuin missään aiemmassa, mikä on musta tosi kummaa, sillä voisi stereotyyppisesti ajatella, että sellaisissa taloissa, joissa asuu "kunnolliset" työssäkäyvät perheet sekä mummot, olisi suhteellisen kohteliasta porukkaa. Mun kokemukset on täysin päinvastaisia, sillä edellinenkin talo oli yksi kyttääjien ja nimettömien lappujen lähettäjien paratiisi.

Jos nyt jotain miinusta tahtoo etsiä, niin liian pienelle tuntuva tila kissojen kanssa sekä tosi ohuet seinät. Naapuri haukottelee jotenkin todella oudosti tai sitten nää seinät on vaan todella todella ohuet, sillä se kuuluu tänne. Samoin kuuluu rappukäytävään sanasta sanaan kappaleet, joita porukka kuuntelee. Eipä tuo oo haitannut. Tässä tyytyväisenä elelen nyt siihen elokuun lopuille. Näkee sitten missä maassa on seuraava koti.

Lapsuuden perjantai

Nää päivitykset tuppaa jäämään ihan siitä syystä, että miulla hajosi kamera vappuna ja en oikein tykkää päivitellä ilman kuvia. Tälläkin kertaa kuvat on napsittu Arin kännykällä. Tosiaan, peruuntui Provinssirock-talkoolaisuus ihan siitä syystä, että veikkailin ettei miun psyyke kestä sitä, että joudun matkustamaan su-ma välisenä yönä Joensuuhun yhdeksän tuntia (miksi ihmeessä juna kiertää Tikkurilan kautta?) ja menemään siitä lähes suoraan tenttiin istumaan. Joten se reissu jäi tekemättä, säästyipä rahaakin. Sen sijaan vietettiin tätä perjantaita Arin kanssa niinkuin joskus lapsuudessa. Aloitettiin pelaamalla minigolffia, olin hyvä kakkonen, häviäjä. Siitä siirryttiin kaupungissa vierailevaan tivoliin. Kummallakaan ei ollut erityistä hinkua päästä mihinkään keikutuslaitteisiin, joten päädyttiin miun tahdosta maailmanpyörään. Jonossa kieltämättä vähän jännitti tuokin, kun molemmilla tais olla korkeanpaikankammo. Se meni kuitenkin ohi ja oli aika kivaa nähdä Joensuu ilmasta käsin. Tää paikka näytti aika metsäiselle.
Ostin metrilakua ja katsottiin jonkun temppuilijan show, kun keikkui maailmanpyörän päällä tuolin ja polkupyörän kanssa. Ilman turvavaljaita tai mitään, hui.
Ilta päätettiin satamaan, jossa syötiin jätskit ja kirsikkatomaatteja. Kotiin kävellessä oli yhä niin lämmintä, että sortseissa ja topissa oli kuuma. Nää hellepäivät on olleet uskomattoman ihania ja voin ainakin sanoa käyttäneeni ne tehokkaasti hyödyksi. Sen verran palanut selkä ja olkapäät, että ihan hyvä jos kohta jo vähän viilenisi.
Ensimmäinen kesä Joensuussa, kun olen viettänyt kaikki päivät ulkona ja laitureilla. Nyt pitääkin nauttia, ennen kuin alkaa taas juhannuksen jälkeen siivoustyöt sisätiloissa. Sen lisäksi hermostuttaa kun Bristol on hiljentynyt. Antaisivat edes jotain infoa lisää.

Tälläistä tällä kertaa. Yritän saada kameran joskus hommattua tai yhden piuhan lainaan, niin saisin edes omasta kännykästäni kuvia koneelle. Ensi kertaan, tsau!

Hetkeksi hiljaisuus saapui luokseni kuin olento ja huusi: "Älä pelkää maailmaa."

 Tehtiin yhden päivän ja yhden yön mittainen reissu Helsinkiin tyttöjen kanssa. Tepa lähti katsomaan Mötley Cruen keikkaa ja me Amin kanssa mentiin muuten vaan hengailemaan pääkaupunkiseudulle. Itelläni oli viimekertaisesta Helsinki-reissusta yli pari vuotta aikaa, joten oli pitkästä aikaa ihan mukavaa päästä pyörimään sinnekin suunnalle. Yövyttiin Academica hostellissa, joka oli jotenkin muuttunut siitä kun viimeksi oon siellä ollut. Nyt siellä oli useita majoitusrakennuksia, kun aikaisemmin vain yksi muistaakseni. Heti respassa lähti vauhti päälle, kun yks meidän porukasta lukitsi itsensä vahingossa henkilökunnan vessaan ja sai hälytysvalotkin siinä samalla päälle..

Päivä meni tosi nopeasti. Kiipesin Tuomaksen kanssa Torniin katselemaan laajalle levittäytyvää Helsinkiä, metsästettiin Amin kanssa Frozen yoghurtia ja istuttiin nurtsialueella nauttien auringosta. Yöllä käytiin katsomassa yöelämää ja seikkailtiin jo valkenevassa aamuyössä takaisin hostellille, jossa Tepa oli ehtinyt nukkumaan jo monta tuntia.

Seuraavana päivänä oli viiden tunnin junamatka takaisin kotiin. Helsinkiin olisi voinut käyttää useita päiviä, mutta oma koti on silti oma koti. Junassa ikävöin omaan sänkyyn ja vaihdoin vaunuja vähän väliä, kun pikkulapset oli päästetty valloilleen ja ne muistutti lähinnä villiintynyttä Korkeasaaren apinalaumaa.

Joensuussa odottaa toiseksi viimeinen lomaviikko, jonka aikana aion istua puistossa lukemassa. Loppuviikosta sitten kohti Provinssirockin siivoustalkoolaisuutta. Tavoitteessani kiertää mahdollisimman monta Suomen kaupunkia tänä kesänä, on pysytty yllättävän hyvin. Houkuttelis hirmusesti mennä juhannukseksi jonnekin mökille, mutta saa nähdä mitä tuleva tuo tullessaan.

Aika juoksee, minä en

 Tässä on taas vierähtänyt tovi, että olisin kirjoittanut jotain pidempää tekstiä. Tällä kertaa mennään taas kuvien kera, niin saan vähän paremmin järjesteltyä tapahtumia. Ensimmäisenä ja tällä hetkellä ajankohtaisimpana on kandin palauttaminen. Elikäs kandi meni palautukseen keskiviikkona ja tänään kävin kirjoittelemassa kypsyysnäytteen alta pois. Neljän sivun verran tekstiä, jossa esittelin tutkielmani teoreettisia/metodologisia lähtökohtia ja keskeisiä tuloksia. Jotenkin on nyt hyvin sekava, mutta samalla myös huojentunut olo, kun pääsin vihdoin koko kandista eroon. En vaan jotenkin hahmota vielä sitä, että en joudu oikeasti enää koskemaan ekokritiikkiin(paitsi jos sama aihe jatkuu gradussa) tai muuhunkaan kandiin liittyvään. Yksi suuri urakka taas opiskelujen kannalta suoritettu. Mie tosiaan tein sen, vaikka moneen otteeseen teki mieli lopettaa koko homma kesken. Syksyllä tuli useaan otteeseen vajottua lähes epätoivon valtaan, kun aihetta ei vaan löytynyt ja sitten kun vuosi vaihtui niin iski totaalinen lamaantuminen ja kyvyttömyys kirjoittaa työtä saatika lukea tutkimuskirjallisuutta. Jossain vaiheessa koko homma sitten lähti paniikinomaisesti käyntiin ja voin vaan kauhulla muistella niitä päiviä ja viikkoja, jotka istuin aamusta iltaan yliopiston kirjastossa naputtelemassa tekstiä ruudulle. Lopulta siitä sitten syntyikin jotain ja nyt sekin on vaan yksi suoritettu etappi muiden opiskeluhommien joukossa.

 Toukokuussa vierailin useita kertoja Jyväskylässä ja oltiin menossa milloin missäkin perusporukan kanssa. Yläkaupungin yö oli legendaarinen puistohengailuineen ja erinäisine seikkailuineen. Ilokivestä löytyi kuun lopussa punk-häppeninkiä ja Mustan Kynnyksen terassikin tuli korkattua auringon vihdoin paistaessa lämpimästi.

 Vietettiin toukokuussa myös tyttöjen iltaa Kuokkalassa. Tuli kamala ikävä lapsuuden yökyläilyjä, joten päätettiin yöpyä pitkästä aikaa samassa osoitteessa samalla periaatteella. Iltaan kuului leffoja, hirmuisesti naposteltavaa ja stereotyyppisesti tyttöjen ilta meiningeissä piti lätkäistä kasvonaamiot naamaan. Tätä täytyy harrastaa useamminkin.

 Toukokuun viimeiset päivät meni Joensuussa ja sain tytöt muutaman päivän vierailulle tänne. Tytsyt kävi katsomassa Radio Rockin livelähetyksen torilla, mutta itse missasin sen kandin palautuksen takia. Kierreltiin kaupungilla, poikettiin Jokelassa ja seikkailtiin Joensuun yössä. Vaikka itse en joutunut edes matkustamaan minnekään, niin olo oli aikalailla väsynyt ja loppuunkulunut torstaina tyttöjen lähdettyä kotiin. Joensuu tuntuu aina ihan erilaiselle, kun tänne tulee joku käymään. Tämäkään kerta ei ollut poikkeus, sillä sattui ja tapahtui mitä kummallisimpia asioita.

 Vaihtoasiat ovat edenneet taas pienen askeleen verran eteenpäin. Saatiin keskiviikkona sähköpostia UWE:n kv-henkilöltä, joka ilmoitti meille UWE Welcome-nettisivuston tunnukset. Kyseiseltä sivulta löytyi muutama viesti, jotka käsittelivät asuntolapaikan hakemista sekä tulevia toimia. Eilen tipahti vielä toinen viesti postilaatikkoon, jossa meille annettiin tarkemmat kuvaukset kursseista, joita voidaan valita. Aiemmin valitsemani kurssit menivät heti uusiksi, sillä niistä 75% oli Level 3:lta ja nyt selvisi, että me voidaan ottaa vain kahden ensimmäisen levelin kursseja. Täyttelin uuden opintosuunnitelman ja nykyiset kurssit, joille haen, vaikuttavat järjettömän työläille, mutta ihan mielenkiintoisille.

Asunnon hakeminen alkoi eilen. Istuttiin Iidan kanssa pari tuntia kahvilassa etsien yksityiseltä asuntoa. Operaatio oli rasittava ja hermot riekaleina selailtiin lukemattomia vuokranvälitysfirmojen sivuja sekä asuntotarjouksia. Aika toivotonta se koko homma oli, kun tarvitaan asunto vasta syyskuussa ja tällä hetkellä vuokrataan lähinnä nyt vapautuvia asuntoja.
Vuokrat vaihteli ihan mielettömästi asunnosta riippuen, kun välillä vastaan tuli jättimäisiä kämppiä muutamalla sadalla punnalla, kun taas välillä lähemmäs tonnilla.Vuokrat oli ilmoitettu pw-systeemillä eli viikossa maksettavana summana ja välillä taas pcm eli kuukausivuokrana. Opin tuossa hässäkässä ainakin aika paljon uutta sanastoa koskien asuntoja. Kirjoitettiin jopa yhdestä asunnosta kysely välittäjälle, mutta tietenkin sekin on vapaa jo nyt, joten menetetty.

Tänään päädyin jotenkin sitten katselemaan yliopiston asuntoloita uudella silmällä. Lopulta olinkin sitten jo tullut siihen tulokseen, että asuntola on parempi vaihtoehto. Siihen sisältyy bussikortti, sähkö yms. sekä samalla tutustuu väkisin muista kulttuureista oleviin ihmisiin ja oppii varmasti paremmin kieltä, kun ei pälätä jatkuvasti vain suomea. No, huonona puolena on tietysti järjettömät vuokrat, jotka olivat poikkeuksetta 600-800e/kuukausi. Yhdestä soluhuoneesta! Hain joka tapauksessa nyt asuntolaan.

 Asuntolapaikan hakulomakkeeseen sai valita neljä eri vaihtoehtoa. Ensimmäiselle ja toiselle sijalle valitsin UWE Housesin Fishpondsin ja Frenchayn alueilta. Kyseessä on siis perusenglantilaisia taloja, jotka ovat opiskelijoiden käytössä. Meininki ei siis vaikuta ihan perusasuntolamaiselle vaan talo jaetaan opiskelijoiden kesken. Tykkäsin erityisesti tästä sen takia, että en halua laitosmaisiin kerrostaloihin opiskelemaan. Kerrostaloista saa tarpeeksi Suomessakin.

 Kolmantena vaihtoehtona miulla on Glenside Campuksen asuntola. Siinä vetosi erityisesti rakennuksen soma ulkoasu sekä sen sijaitseminen Fishpondsissa.

 Viimeiseksi vaihtoehdoksi valitsin St. Matthias Campuksen eli tulevan opiskeluympäristöni asuntola. En olisi uskonut, että laitan tätä vaihtoehtoihini sillä heti vaihtoon hakiessani mietin, että en missään nimessä suostuisi asumaan samassa paikassa missä käyn tunneilla, mutta tähän lopulta päädyin sittenkin. Alkuajan haaveilut City Center-majoituksesta karisivat samantien, kun selvisi, että vuokra Marketgate-asuntolaan on euroissa noin 800/kuukausi ja asuntola ei muutenkaan viehättänyt ulkonäöllisesti. Se on sellainen äärettömän suuri kerrostalo. Jos mennään Englantiin, niin tahdon myös asua englantilaisesti Suomesta poikkeavassa asunnossa.
Joten viimeisimpänä valintana St. Matthias. Suloinenhan tuokin rakennus yllättäen taas on.
Toivon kuitenkin, että pääsisin ensimmäisiin hakutoiveisiini asustelemaan. Lisäinfoja odotellessa.

Kandirupeaman loppumista juhlistan niinkin railakkaasti, kuin löhöilemällä kotisohvalla ja katsomalla jonkun kirjastosta lainatuista elokuvista. Huomenna jatkuu taas opiskeluhommat, sillä eihän tämä kesä ole opiskeluvapaa laisinkaan. Suurin urakka on joka tapauksessa alta pois ja nyt voi ainakin vähän hengähtää.

Onnea kaikille tänään ja huomenna valmistuville!