Tänään taitaa olla melkein prikulleen kaksi kuukautta Italian reissusta, joten laitetaanpa muutama kuva pitsamaan kuvioista. Tein aiemmin postauksia jo ruoasta ja kahviloista, joten tässä nyt vähän yleisempää kuvakollaasia kahden viikon ajalta. Ensimmäinen viikko vietettiin Roomassa, jossa yöpaikka sijaitsi Terminin juna-aseman viereisellä poikkikadulla. Hotellihuone oli alkuun vähän viemärinkatkuinen ja kolkko, mutta muuttui nopeasti kotoisaksi, kun läväytettiin kolmen matkalaukun sisältö valloilleen.
Oltiin siinä mielessä otollisella paikalla majoitusten suhteen, että San Lorenzon boheemialue sijaitsi ihan muutaman minuutin kävelymatkan päässä.
Sinne mennessä kohdattiin mandariinipuita vartioiva Mandariinikissa.
Skoottereita ja pieniä mopedeja oli katutolkulla. Kadut oli paikoittain niin kapeita, että näytti suhteellisen uhkarohkealle kun autot, skootterit ja jalankulkijat pujottelivat toistensa lomassa.
San Lorenzossa oli paljon katutaidetta, pieniä pubeja, pieniä kahviloita ja ehdottomasti Rooman värikkäin juomapiste.
Eräässä muurissa kulki rivistö tyttöjä käsikkäin. Kyseessä oli ihmiskaupanuhrien muistolle maalattu teos.
Mieleen tuli Bristolin graffitikadut.
Se pakollinen turistikohde Roomassa taisi olla Colosseum. Olihan se iso, mutta ei erityisen kummoinen. En maksaisi itteäni sisälle asti, kun ulkopuoleltakin oli ihan hyvät näkymät.
Italialaista kaduperformanssia?
Puut ja kasvisto oli tosi kauniita. Pitkulapuita, palleropuita ja ennen kaikkea kirkkaan vihreää nurmikkoa tammikuun alussa!
Circus Maximus, jossa aikoinaan järjestettiin raivokkaita vaunukilpa-ajoja ja gladiaattoritaisteluja. Nyt se toimi lenkkeilijöiden juoksukenttänä.
Oi voi, että saatiin nauttia lämpöisistä keleistä. Parhaimmillaan auringossa oli +16 ja maisemat oli kyllä aika mykistäviä.
Gelatoa vaikka minkä makuisena. Marjamaut ja mango oli ehdottomia.
Tämä putiikki möi pinokkioita ja pinokkiomaisia leluja, kaikki tehty puusta. Tuli mieleen vanhanajan lelukaupat perässä vedettävine puukoirineen.
Sitten käytiin moikkaamassa kisumisuja ihan Rooman keskustassa olevalla Cat Sanctuaryllä. Se oli sellainen laaja "kuoppa" täynnä raunioita, joiden seassa 250 kissaa elää ja viettää aikaansa. Vapaaehtoistyöntekijät syöttää ja hoitaa niitä ja kisut pääsee halutessaan kiipeämään alueelta pois. Useat tuli moikkailemaan kuopan reunalle ja napsimaan jonkun ohikulkijan tarjoamia kissanraksuja.
Sunnuntaita vietettiin Trasteveren kaupunginosassa, jossa oli yhdet Rooman suurimmista ulkoilma-markkinoista. Kirpparikojuja, monitaiturimusisoija soittamassa Lou Reediä ja överihalpoja pähkinöitä.
Kiivettiin jonkun kukkulan päälle, josta näki aika pitkälle yli Trasteveren. Palmut ja aurinko sai välillä sellaisen olon, että missä maassa ja vuodenajassa sitä oltiinkaan.
Ravintolan/Pubin etsintää. Suosittelen tarkistamaan netistä tai jostain luotettavista lähteistä millä kadulla ja missä tarkalleen ottaen sijaitsevat paikat, joihin haluatte mennä. Meillä kävi useampaankin otteeseen niin, että etsittiin tunti turhaan jotain paikkaa, joka ei lopulta ollutkaan siellä missä piti tai sitten se oli suljettu.
Trasteverestä pääsee siltaa pitkin pienelle saarelle.
Yksi sumuisen raikas aamu lähdettiin puistoilemaan. En muista enää puiston nimeä, mutta jälkikäteen aloin kutsumaan sitä Maailmanlopunpuistoksi. Kyseinen paikka oli meitä lukuunottamatta autio. Kissoja kipitti siellä täällä ja lintuja lensi silloin tällöin ohitse.
Puiston keskellä oli kuiluja, jotka olivat kasvien valtaamia. Erään alta paljastui parkkihalli autoineen.
All alone in this great wide world?
Keskellä Piazza del Popoloa oli vaikka mitä taituria. Kyseinen musisoija ansaitsi pointsit upeasta soitostaan, mutta ruusumyyjät ja ties mitkä käsikorujen kauppiaat olisivat saaneet jättää tilan musiikille. Jouduin erään hyvin itsepintaisen ruusukauppiaan kohteeksi, kun kaveri tönäisi ruusukimpun syliini eikä suostunut ottamaan sitä takaisin ennen kuin suht törkeästi heitin sen hänelle.
Kirkkoja, kappeleita, temppeleitä. Montahan noitakin tuli katsastettua.
Time to do some laundry. Roomassa pesulan sedät pesi meidän pyykit, Firenzessä oli niin sanottu Walk-In Self-Service Laundry, jossa paikka oli auki ilman työntekijöitä ja pyykit vaan tönäistiin koneeseen ja sitten venailtiin tunnin verran.
Viimeisinä aamuina Firenzessä kävin kävelemässä joen vartta pitkin. Kaupunki oli niin kaunis joen toisella puolen.
Meillä meinasi käydä aika pitkäksi Firenzessä, joten lähdettiin käymään tunnin matkan päässä sijaitsevassa Greve in Chiantin viinikylässä.
Mitä mäkiä ja kukkuloita siellä pienten taloryppäiden ja peltojen keskellä olikaan.
Erään kukkulan päällä oli pieni hautausmaa.
Yks lempparipubeista oli Oltrarnon kaupunginosassa, Firenzessä sijaitseva mesta. Siellä oli kirjahyllyillä vuorattuja seiniä, hämyinen tunnelma ja joku paikallinen pimputtelemassa pianoa.
Vessassa oli harvinaisen discomainen meininki..
Ponte Vecchio yöaikaan.
Käytiin Firenzessäkin tutustumassa markkinoihin. Isoimmat markkinat löytyi ihan joen ääreltä. Markkina-alue taisi olla 2,5 kilometrin mittainen pätkä, jossa meinasi jo pakokauhukin iskeä, kun kesken kaiken ei päässytkään pois vaan markkinahumuun lähdettyään piti tarpoa ihmisten seassa se koko pitkä suora päästä päähän.
Miekin sinnuu.
Ravintola, jossa sai hyvän ruoan lisäksi arvuutella mitä ruoka sisältää. Listat oli pelkästään italiaksi, työntekijä ei osannut englantia ja sanakirja oli liian tyhmä auttaakseen tarpeeksi. Onnistuin tilaamaan keiton ilman lihayllätyksiä.
Yeap!
Nyt taisi tulla umpikuja vastaan.
Kokonaisuudessaan Italia, Rooma, Firenze, Chianti oli kyllä kokemisen arvoisia. Miulla ei ollut ennakkoon oikein mitään käsityksiä Italian suhteen ja en ollut koskaan tosissaan ees suunnitellut sinne menemistä, joten yllätyin ihan positiivisesti miten paljon tykkäsin kyseisestä paikasta. Maisemat oli nättejä ja rakennelmat paikoittain ihan silmää miellyttäviä, vaikka pitkän päälle se raunioiden tuijottelu alkoi jo vähän tympimään. Ei-turistisoivana miulta jäi näkemättä varmasti monen mielestä tärkeät kulttuurikohteet, mutta löysin jännittäviä katutaidekortteleja ja hyvää jätskiä. Maistelin tosi tujua espressoa ja silittelin yksijalkaisia kissoja - siinä on jo aika mielenkiintoisen loman kate.
En usko palaavani Firenzeen enkä vannoisi Roomankaan puolesta, mutta Italian maaseudut ja pikkukylät voisi olla jännä kokea pidemmälläkin mittakaavalla, kuin päiväretken merkeissä.
Arrivederci!
