Sunnuntai keskellä viikkoa

Eilen oltiin illasta muun muassa Kynnyksessä. Keskusteltiin tosi hämmentävistä aiheista, Tepan sanoin illan jutut oli hyvin globaaleja ja poliittisia. Öh. Jossain vaiheessa iski päälle myös jonkin sortin pelkotilat, kun saatiin peloteltua itsemme kaikilla kauhutarinoilla ja aiemmin katsotulla Begotten-trailerilla. 

Tänään oon ollu ihan sunnuntaissa. Suomensin The Scarlet Letteriä eteenpäin ja nukahdin sohvaan. Illalla päädyin leipomaan ruissämpylöitä (vaikka näyttävätkin yllättävän vaaleille). Yleensä mun tekemistä sämpylöistä tulee tosi kovia korppuja, mutta nämä oli onnistunut poikkeus. Herkullinen iltapala, kun Jani toi Cheezlyn ja kurkkujen seuraksi kuivattuja tomaatteja, mmm! Jos vain saisi aikaiseksi, niin voisi yrittää tehdä aina itse leivät, sillä todella yksinkertaista ja ennen kaikkea halpaa. Ei ne kaupan leivät mitään niin erikoisen hyviä ole etteikö omatekoinen menisi ohitse mennen tullen. Tuosta ruisjauhopaketin kyljessä olleesta reseptistä tuli kaiken lisäksi niin iso pellillinen, että riittää vielä huomisen ruoaksikin. Noita voi hyödyntää kätevästi vaikkapa hamppareihin. Väliin vaikka tofua ja salaattia. 

Se ruoasta tällä kertaa (miun kokkailujen lisäännyttyä tämä blogi on luisumassa hieman liikaa ruoka-sepustuksen puolelle). Huomenna kutsuu Helsinki ja seikkailut. Luvassa on ainakin Varjokissavideofestivaalia (!), Suomenlinna-retki, Linnanmäki, lähtöorientaatio ja ennen kaikkea ystäviä. Odotan erityisesti Maijun näkemistä, sillä tyttö on vasta palannut kuukauden Kiina-reissulta ja on  ikävä. Huippua, että osutaan yhtäaikaisesti Helsinkiin.  Blogin pariin palailen sitten sunnuntaina.

Sidon itseni kiinni tähän kiveen, katuun ja kaupunkiin

Toistan aika varmasti itseäni kirjoittamalla taas kerran kuinka aika käy liian vähiin. Ens viikon lopulla lähtee bussi Helsinkiin, josta matka jatkuu lopulta Bristoliin. Tämän päivän lähinnä panikoinut lähtöä, unohtanut koko asian ja taas panikoinut. Ajatukset pysyi onneks aika hyvin muualla ihmisten ollessa paikalla, mutta samalla tunki koko ajan esiin joku haikeus. Ikävä kaikkia ja kaikkea kohtaan, vaikka olenkin vielä fyysisesti läsnä täällä. Joku joskus sanoi jossain, että joka ilta olisi hyvä miettiä viisi asiaa, jotka oli hyviä just siinä päivässä. Tänään mun lista näyttäis tältä:

1. ystävät & teetä

2. kirppikseltä Converset

3. Miss Farkku Suomi-leffa

4. eläimet, etenkin Leo

5. sanat

Kalatonta ja katutaidetta

 Lauantaina kokeilin tämmöstä vegaanisen kirjolohikiusauksen reseptiä ( http://vegaaninenversio.blogspot.fi/2012/04/tofukiusaus-eli-vegaaninen.html ) ja lopputulos ylitti odotukset. Tuore tilli toi hyvin makua ja tää oli oiva löydös myös vanhempien kannalta, sillä äiti on kala-allergikko, niin tässä sillekin korvaava ruoka suurimpaan kalanälkään. Tuolla reseptillä sai suhteellisen suuren annoksen ja ruokaa riitti kolmeksi päiväksi. Oon vasta tänä kesänä innostunut enemmän ruoanlaitosta ja onnistumiset keittiössä tuo aina uutta intoa kokkailuun. Oon pysytellyt lähinnä pääruoissa, sillä leipomisen suhteen oon niin uusavuton, että pitäisi aloittaa ihan perusteista. Miun leipomiset on aina jääneet piirakoiden, sämpylöiden ja pullien tasolle, sillä jotenkin se ohjeissa oleva ainesosa-lista saa aina niin turhautuneeksi, vaikka loppujen lopuksi, jos hankkisi kaikki perusaineet kaappiin, niin ei tarvitsisi tehdä niinkään suuria kauppareissuja, kuin päässäni kuvittelen. Ehkä sitten Englannissa. Eilen aloin perehtymään ruoanlaitto- ja maustesanastoon Isa Chandra Moskowitzin Vegan With A Vengeance-kirjan avulla. Ihan hyvä varmasti osata jotain muitakin keittiövälineiden nimityksiä kuin lautanen ja aterimet. Mausteiden suhteen olen myös ihan hukassa, sillä pippureiden yms. lisäksi en saa päähäni kuin kanelit ja muut tuollaiset. 

 Lauantaina kävelykadulla oli joku jamppa maalaamassa muotokuvia 0,5 e/kpl. Maalauksia oli kiinnitetty valotolppaan, mankasta soi repeatilla MacGyver-tunnari ja lapussa luki, että auta persaukista MacGyveria. Käytiin maalauttamassa itsemme ja tämmönen lähti mukaan. Mun pallokuvioinen paitakin osattu kuvata varsinaisella taidolla. Aika aitoa, hehe!

Vakkari & sunnuntaiset teet

Samaan aikaan toisaalla

 Tukehtumispastillit

 Paha paha alkoholi oli

 Lemppari Suvi tuli kylään

Käytiin kattomassa eilen Lutakko Liekeissä-avajaisklubilla Aivolävistystä ja Nolla nolla nollaa. Asennekeikat oli molemmilla ja ei tuossa mun seurassakaan ollut valittamista. Alkuilta hengattiin porukoiden kämpällä ja muisteltiin vähän menneitäkin, ainakin tämän merkeissä (sillä tällä kuuluisi jokainen kunnon perjantai-ilta aloittaa!):

Nyt mulla on kauhea keikkailufiilis päällä ja pähkäilen ostaisinko jo sen Rancidin joulukuun keikkalipun vaiko en.

These books are made for reading

Täällä päivät menee tavalliseen malliinsa. Tosin tänään käytiin äipän kanssa lounaalla Katriinassa. Muuten lähinnä istutaan Kynnyksessä teellä, pyöritään päämäärättöminä ja minä metsästän milloin mitäkin kirjaa. Tartteisin myös jotkut syksykengät, mutta en millään raaskis käyttää enää rahaa. Rahasta päästäänkin uusimpaan ahdistukseen nimeltä kurssikirjat.

Sain eilen sähköpostissa lukulistat tuleville kursseilleni ja nehän näyttää kaikkea muuta kuin helpoille (saatika halvoille). Joudun hankkimaan ilmeisesti omaksi kaiken, sillä kirjastosta löytyy vain muutama painos. Nyt onkin hirmuinen etsintäoperaatio edellisvuoden opiskelijoiden suhteen. Kahden kurssin kirjat oon jo onnistunut bongaamaan yhdeltä tytöltä, mutta muuten vielä hakusessa. Ei innosta käyttää satoja puntia upouusiin kirjakaupan kirjoihin. 

Aiemmin keväällä taisin kirjoittaa tänne jo jotain niistä moduuleista, jotka aion suorittaa, mutta ne on ehtineet jo muuttua pariin otteeseen, kun silloin selvisi, että me voidaan valita ainoastaan ensimmäisen tai toisen vuoden kursseja eikä niitä kolmannen ollenkaan. Niinpä meni koko learning agreement uusiksi ja tällä hetkellä oon suorittamassa tälläisiä:

Exploring the Eighteenth Century

Imagining America

Victorian Frictions

Romanticism Unbound

Oon ihan tyytyväinen noihinkin, mutta lähinnä pelottaa kuinka tulen pärjäämään vanhahkon englannin kanssa ja kuinka ylipäätänsä kykenen lukemaan tarpeeksi nopealla tahdilla niitä teoksia alta pois. Sain käskyn tulevilta opeiltani aloittaa lukemaan yhtä/kahta kirjaa per kurssi jo etukäteen, että ensimmäisillä kerroilla kaikki olisi jo perehtyneet käsiteltäviin teoksiin. Niinpä aloitin tänään lukemaan Upton Sinclarin The Junglea sekä Nathaniel Hawthornen Scarlet Letteriä.

Ps. Syksyssä yks parhaista jutuista on K-marketeissa pidettävät superpäivät, jolloin saa hedelmiä ja marjoja eurolla. Pensasmustikat ja vadelmat, nam!

Somewhere over the rainbow

Musta tuntuu, että viime aikoina on tapahtunut ihan kummia. Miun kauan toivomat ja unelmoimat asiat on alkaneet toteutumaan. Pienet haaveet ja isommatkin. Tuntuu jatkuvasti siltä, että sata perhosta lentelisi mahassa ja nauru kuplii jostain syvältä esiin. Huomaan käveleväni yksinään kadulla ja hymyileväni, kun mietin pääni sisällä tulevia kuukausia eteenpäin. Nyt uusin ihme on mihinkäs muuhunkaan kuin matkustamiseen liittyvä. Pohditaanpas minne oon halunnut aina matkustaa jos Englantia ei lasketa? Amsterdamiin. 

Pari päivää sitten UWE ilmoitti, että freshereille järjestetään marraskuun alussa reissu juuri sinne. Pohdittiin Iidan kanssa pitäisikö hypätä mukaan, mutta tultiin siihen tulokseen, että voitaisiin tehdä sama reissu ominpäinkin. Megabus vie Damiin £25/suunta. Ei todellakaan paha ja tuota mahdollisuutta en jätä käyttämättä. Joten pidennetty viikonloppu Amsterdamissa on ehkä edessä ennen joulua. Mie en tajua. 

Sen lisäksi miusta tuntuu, että se tunnollinen opiskelu tulee olemaan vähän hankalampaa kuin alussa kuvittelin. Oon nimittäin löytänyt jo aivan liikaa kahviloita, ravintoloita, baareja, ruokapaikkoja, graffittiseiniä, katutaidepaikkoja ja ties mitä muuta. Kämppisten kanssa jutellaan ihan ihme asioista ja sanakirja on kovassa käytössä. Ei kukaan ole opettanut mulle sanastoa, joka käsittäisi F1:sen tai skottivaatteiden nimityksiä.

Samalla toivon päivien menevän nopeasti, mutta samalla tää on parasta aikaa ikuisuuksiin. Muut aloittelee opintojaan tavalliseen tapaansa, mie oon jotenkin ulkopuolinen, mutta iloinen siitä, että saan vielä hetken aikaa olla. Muut on kiinni jossain tavallisessa ja arjessaan, mie en kuulu minnekään, oon vielä välimaastossa hetken. Mulla ei ole virallista kotiosoitetta missään. Mulla ei myöskään ole mitään käsityksiä mitä teen huomenna, viikon päästä saatika kuukauden. Jotain suuntaa tiedän, mutta en mitään tarkempaa. Ensimmäistä kertaa elämässä kaikki on oikeasti näin auki, mutta se tuntuu kivalle. 

Lopuksi vielä maininta päivän leffasta, True Grit - Kova kuin kivi

Suostuin katsomaan Janin kanssa länkkärin, vaikka yleensä keskittyminen ei riitä kyseisen lajin edustajiin. Tällä kertaa mielenkiinnon herätti kuitenkin vähän erilaisempi juoni. Päähenkilönä oli nimittäin 14-vuotias tyttö, joka lähtee kostamaan isänsä murhaa. Tää oli ihan viihdyttävä tapaus.

Oh the bitter winds are coming in And I'm already missing the summer

 Sunnuntai oli mainio. Käytiin Janin, Johannan ja Jaakon kanssa Lutakossa ravintola-DIY:ssä maistelemassa (Ravintolapäivä oli) ihan älyttömän hyvää safkaa. Tarjolla oli seitan-makkarapannua, marinoituja linssejä, herkkusieniä ja vaikka mitä herkullista. Jälkkäriksi vohveleita vaahterasiirapilla. Täysillä mahoilla suunnattiin Loukkariin, jossa oli joku kirppari ja erilaista ohjelmaa. Löysin alle parilla eurolla raitatopin ja kivan kangaskassin. 

 Kuva valehtelee, ei se oikeasti syö kaikkea mitä tarjotaan. Ei kelvannut makkarapalakaan.

 Ulkona paistaa aurinko koko ajan, mutta päälle saa vetää jo neuleen tai nahkatakin.Kirkkopuisto alkaa muuttamaan jo muotoaan syksyiseksi. Lehdet varisee puista alas ja porukka ei enää hakeudu pussikaljoille niinkuin vielä pari viikkoa sitten. Ihan lokakuinen ilma. Mutta en valita, mie rakastan syksyä, kaulaliinoja ja värikkäitä pipoja. Sitä että saa heitellä isosta lehtikasasta lehtiä ilmaan ja mennä sormet kohmeessa ja nuhanenäisenä teelle Vakkariin. Siinä on oma viehätyksensä. Eilen istuttiin illalla siellä J&J:n kanssa ja oli jotenkin tosi jouluinen fiilis, kun koko mesta oli ihan punertava, kynttilät paloi pullojen päässä ja oli lämpöisen tunnelmallista. Haikeus, kun lähdettiin pois ja sanoin taas yhdille ystäville heippa. Ehkä ne pääsee käymään. Takaisin taas tähän päivään - kävin aamusta hakemassa muutamia kirjoja, joita voi iltaisin lueskella teen parissa. Humiseva harju on jotenkin semmonen kirja, jonka oon halunnut ja yrittänytkin lukea jo useamman vuoden, mutta aina vaan jäänyt ja tuntunut liian raskaalle. Ehkä tällä kertaa onnistuisin etenemään edes pariakymmentä sivua pidemmälle. Orwellin 1984 jälkeen mulle iski taannoin himo lukea lisää dystopia-juttuja, joten tänään päätin edetä siinä asiassa ja etsiä käsiini Fahrenheit 451:sen. Se oli kuitenkin lainassa, joten ajattelin sitten tarttua Uljaaseen uuteen maailmaan. Vaikuttaa lupaavalle. Sylvia Plathin novellipätkiä odotan myös mielenkiinnolla. Kyseisen henkilön päiväkirja-teosta yritin myös etsiä, mutta sekin oli lainassa. Voisin siirtyä nyt vähitellen lukemaan taas englanniksi, niin ei tulisi Bristolissa sitten niin suurena shokkina.

 Kaupunkihengailun jälkeen päädyttiin Kynnykseen teelle ja limpparille. Siellä meni mukavasti kolmisen tuntia jutellen ja nauraen älyttömyyksille. Syksyn keikkatarjonta näyttää muuten tosi kivalle, mutta ehkä siellä Englanninkin puolella on jotain mukavaa luvassa. Aika iso muutos tulee olemaan kuitenkin se, että ne keikat tuun näkemään ilman noita yhtiä. Pakko myöntää, että kotiin kävellessä aattelin vaan, että kuinka älytön ikävä mulle tulee.  

Oon soittanut First Aid Kitiä Ilosaarirockin jälkeen repeatilla. Uaa, just parasta syksyfiilistelyyn.