Into The Wild

 

 Oltiin eräretkellä Kolin lähellä.

Astetta iloisempi kaupunki

 

 Taas tuli heinäkuun puoliväli ja Ilosaarirockin aika. Tänä vuonna oli jotenkin erityisen kiva rokki, kun olin työvuorossa parhaiden kavereiden kanssa Eetti Ry:n kahvilassa ja tuntu, että Joensuuhun oli kerääntyny kaikki kaukaisimmatkin kamut samaan aikaan. Rokkiviikko meni töissä sekä Popkadun merkeissä. Aiempina vuosina en oo koskaan käynyt katsomassa yhtäkään keikkaa ennen varsinaista rokkia, joten nyt sitten senkin eestä. Olin valehtelematta joka ilta jossain. Kavereiden bändit soitti niin Kerubissa kuin Teatteriravintolalla. Nukuin muutaman tunnin yössä, raadoin aamut duunissa ja illat taas pomppimassa keikoilla. Ehkä uskomattomin suoritus oli rokin vikana iltana, kun valvoin vuorokauden ympäri ja söin aamupalaa Vapaudenpuistossa.

 Ami oli meillä perjantaista lähtien rokkivieraana

Torstaina saapui Sarah Helsingistä liftaten. Taas oli kolmikko koossa, kun mie ja Iida noudettiin väsynyt tytsy torilta kattomaan Eläimen keikkaa.

"Muistellaan tätä sitten taas myöhemmin nauraen"

Kissat nautti, kun oli monta rapsuttelijaa pitkin viikkoa.

Ei ollu sunnuntai surullinen, kun Tepa matkusti paikalle. Tällä kertaa oltiin kaikki alueella ja suoritettu jo tän vuoden rokkityöt. Niinpä saatiin vapaasti riekkua missä huvitti.

Näyttäisin mieluusti isona tuolta.

 Elämäni tähän mennessä hauskin rokki. Iloisin. Väsymystä monen vuorokauden edestä, mutta päällimmäisenä positiivinen mieli. Ens vuonna tavataan taas!

Onnela

 Piti tehdä uusi blogi, mutta meni liian hitaaksi touhuksi. Ehkä joskus myöhemmin. Nyt jatkan vielä hetken tällä valmiilla pohjalla. Joka tapauksessa. Nyt on uusi koti ja uusi elely Joensuussa startattu.Vaihtovuosi Englannissa meni hujauksessa ohitse ja tällä hetkellä tuntuu, että siellä asumisesta olisi jo vaikka kuinka kauan, vaikka todellisuudessa oon ollut Suomessa vasta kuukauden verran. Tänä aikana oon ehtinyt asettumaan meidän kommuunikämppään ja juhlimaan sen pihassa sekä juhannusta että tupareita. Jälkimmäisissä oli superkiva tunnelma ja vieraita riitti. Osa oli tullut Jyväskylästä ja Tampereelta asti. Paistettiin iso pino lettuja ja vohveleita ja nautittiin niitä vaahterasiirapin, hillon ja kermavaahdon kera. Porukka grillasi pihalla, nautti kesäisestä säästä ja olkkarissa oli keikkakin. Tanssit jatkui aamuun asti ja allekirjoittanut nukahti olohuoneen patjalle, josta kömmin yövieraiden ja kissojen sekaan vasta aamukymmeneltä. 

Oon aloittanut myös työt, jotka sisältää paljon pyöräilyä ympäri Joensuuta ja satunnaisten paikkojen siivoilua. Raskasta, mutta mukavaa, kun työporukka on niin loistava. Eikä taskuraha oo pahitteeksi.

Kotihengauksen lisäksi oon tehnyt retken Jyväskylään, antanut ystävän viedä miut keräämään villivihanneksia Noljakan perukoille (voi sitä itikkamäärää ja miuta haarniskoituneena kumppareihin ja isoon huppariin. Näkyi vaan silmät ja jos olisi ollut kuka tahansa muu tyyppi seurana, niin olisin pinkonut aika nopeasti pois sieltä. Itikat ja mie ei tulla toimeen, vaikka tänä kesänä oonkin jo siedättynyt paljon enemmän kuin aiemmin). Oon laittanut meidän pihaa, mutta se on yhä vähän kesken. Opetellut käyttämään viikatetta ja heilunut se kourassa tuolla heinikossa. Puuttuu vielä paljon taitoja, joita tää talo vaatii. Puusaunan lämmitystä ja ruohonleikkurilla ajelua. Takan sytyttäminen. Pitäisi ripustaa pihalle riippumatto, jotta voi lukea puiden keskellä ja ehkä jopa nukahtaa sinne. Syksyä odotan enemmän kuin koskaan aiemmin. Tänä syksynä teen omista omppupuista kerätyistä omenista niin piirakkaa kuin mehua. Meillä on myös marjapensaita, joista voisi saada jotain kivaa aikaiseksi.

Aika paljon on muuttunut vaikka Joensuu on sama kuin ennen. Uusia ihmisiä on tullut hirmuisesti elämään, mikä on tosi mukava käänne. Samalla oon kuitenkin opetellut olemaan myös paikoillaan ja yksin. Ennen piti juosta jatkuvasti menemään ja olla jonkun seurassa. Vähitellen oon alkanut sopeutumaan siihen, että ei aina täydy olla joku siinä vieressä. 

Tästä kesästä tulee hyvä. Oon raahannut huoneen täyteen kirjoja, koska on vihdoin aikaa lukea mitä huvittaa. Enkkukämppis tulee melkein kuukaudeksi kylään ja veikkaanpa, että tuossa pihassa tullaan istumaan vielä useampaankin otteeseen ja grillailemaan ilta-auringossa.
Vaikka oonkin nyt vihdoin paikallaan tässä ja täällä, niin enpä menisi takaamaan etteikö miulla olis jo muutamia suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Ne jääköön vielä ainakin toviksi hautumaan.