Maanantai-illasta käytiin grillailemassa ja saunomassa Kalasaaressa. Käväisin jopa kolmannen kerran tänä kesänä järvessä. Vesi oli kuitenkin jo sen verran vilpoista, että seuraava kerta saa odottaa tulevalle kesälle.
Edessä taitaa olla taas taukoa, ainakin valokuvien osalta täällä blogissa. Taas kerran rakas kamerani päätti irtisanoutua yhteistyöstä ja tällä kertaa kyseessä ei ole vaan lataamaton akku, vaan joku suurempi ongelma. Joten korjausta odotellessa joudun/tte taas tyytymään pelkkiin teksteihin. Päivittelen sitten myöhemmin kadunvaltausmeininkejä Helsingin osalta, jotka jäi nyt vielä ihan kokonaan julkaisematta.
Muuten elämä on lähtenyt taas arkisemmille urilleen täällä Joensuussa. Alkaa pikkuhiljaa tuo kesä väistymään ja miusta on suoraan sanottuna vaan ihanaa, että saa pian kaivaa kaulaliinat ja pipot kaapin perältä esille. Eikä ollut muuten eilen illallakaan vielä liian aikaista käyttää hanskoja ja paksumpaa neuletta.
Jotenkin syksyn tullessa tuppaa kaikki aina hajoamaan. Tänä vuonna entistä enemmän. Nyt on korjausta odottamassa samanaikaisesti tietokone, kamera, pesukone ja pyörä. Eikä miulla ole nyt varaa todellakaan investoida noihin kaikkiin. Tietokoneen osalta oon toisaalta ihan positiivisella mielellä, sillä pysyypähän turhat koneella jumittelut poissa, kun nettiin pääsee vaan kirjastoissa. Toisaalta huomaan, että kaipaan sitä, että välillä voi ihan vaan ajantappamisen vuoksi käydä kyttäämässä Facebookin tai lukaisemassa kaverien blogeja. No, ehkä kuitenkin hyvä näin.
Pyörä kulkee, mutta varsin heikoilla jarruilla. Siihen on pakko puuttua ennen jäisiä kelejä, jollen tahdo luisua rekan alle. Pesukoneesta täytyy väistämättä ilmoittaa huoltomiehelle, sillä käsinpyykkääminen useasti viikossa ei vaan oo miun juttu ja kamera nyt ylipäätään kuuluu suhteellisen paljon miun jokapäiväiseen elämään.
Jos jotain huonoa, niin jotain hyvää ja innostavaakin on luvassa. Kävin hankkimassa pitkästä aikaa pysyvämmän salikortin Joensuun Energylle. Pyrin käymään nyt kolmesti viikossa ryhmäliikunnassa ja siihen päälle vähän oman mielen mukaan salilla. Oon huomannut, että miun opiskelusta ei tuu mitään, jollen saa välillä purkaa stressiä rehkimällä fyysisestikin. Ehkä tälleen vältyttäisiin myös pahemmilta niskajumeilta ja väsymyksiltäkin.
Matkustusrintamalla on myös suhteellisen aktiivista. Italian reissu häämöttää vielä kaukana alkuvuodessa (mutta sitä tuskin päästään unohtamaan, kun mentiin Ansun kanssa ilmoittautumaan kansalaisopiston italian tunneille), mutta sitä ennen luvassa on kotimaan sisällä reissailua autiotalobongausten merkeissä.
Nyt saa miusta sanoo jo, että mukavaa syksyä.
