Kokemusnarkomaanius

Kuvasarja kertokoon, että tylsää on.

Miulla on menossa joku ihmeellinen vaihe, että en osais olla yhtään paikallaan vaikka kuinka väsyttäis. Tänään väsytti niin paljon, että en päässyt luennolle asti. Kävin kuitenkin juoksemassa, jonka jälkeen yllätys yllätys väsytti vielä enemmän. Oon kehitellyt hirmuset suunnitelmat kalenteriin. On elokuvia, ystäviä, teatteria, keikkoja, matkoja, urheilua, kouluhommia. Miulla on suunnitelmat pään sisällä jo syksylle asti. Kesästä ei puhettakaan, se on varsinkin täynnä kaikkea kivaa. Alkaa vaan pikkuhiljaa taas lähteä vähän käsistä tää meneminen ja tekeminen. Miulla on ollu aina jossain vaiheessa vuotta hirmunen hinku tehä vaikka mitä. Yleensä se näkyy siinä, että haalin uusia harrastuksia. Pelkästään Joensuussa oon jo ehtinyt olemaan jazz-tanssitunneilla, useilla joogatunneilla, salilla, spinningissä, erilaisissa järjestöhommissa ja millon keksin alkaa maalaamaan tauluja ja millon miulle tulee hillitön hinku ostaa jotain pelejä ja alkaa pelailemaan niitä. Sitten menee parista kuukaudesta puoleen vuoteen ja toteankin, et ei tää ollu niin jännää ja hylkään koko homman. 

Kaikkein kivointa on just tehä jotain, mitä ei oo aiemmin tehny. Haluun tietää ja kokeilla kaikenlaista ja en osaa oikeestaan kauheesti rauhottua, koska pelottaa, että aika menee hukkaan. Jooga on auttanut miuta jonkun verran siinä, että opin pysähtymään ja rauhottumaan. Mutta sekin kestää vaan sen ohjatun joogasession verran ja sit olisin taas viilettämässä jonnekin. Eikä puhettakaan, että osaisin pysähtyä joogailemaan yksin kotona. Tartten sen ryhmän siihen vierelle, että oon tavallaan pakotettu keskittymään ja pysähtymään. Kummasti tää tekeminen rajautuu kuitenkin vapaa-ajan hommiin. Jos on kyseessä joku koulutyö, niin sitä osaan vältellä kyllä vaikka kuinka kauan. 

Just nyt mulla ei oo mitään erityistä, mut yritän koko ajan keksiä mitä tehdä, koska mulla on tylsää. 

Jos ottais uudeks haasteeks opetella olemaan ja pysähtymään, ennen kun makaa taas pakotetusti sängyssä, kun kroppa ja pää ei enää kestä jatkuvaa vaeltelua ja poukkoilua minne sattuu.

30 Päivän Musiikkihaaste: Päivä 18

Päivä 18: Laulu, jonka toivoisit kuulevasi radiosta

Ei tartte selittelyjä sen kummemmin, kuin että on vaan loistava. Meijän piti ala-asteella opetella soittamaan nokkahuilulla toi alku ja osaan sen vieläkin. Tulee mieleen inkkarikesäfiilis siitä. Dingo toimii aina noin muutenkin.

30 Päivän Musiikkihaaste: Päivä 17

Päivä 17: Laulu, jonka kuulet usein radiosta

Nämä kaks tulee jatkuvalla toistolla Bristolin paikallisradiosta. Ei oo valittamista. 

Huomannut muutenkin, että täällä ei soi kauheesti radiossa (ainakaan meijän kuuntelemilla kanavilla) samalla tavalla pelkät uusimmat hittibiisit kuin Suomessa. Täällä saattaa tulla yhessä välissä jotain 70-lukumusaa ja toisella hetkellä jotain uudempaa ja kaikkia harvinaisempiakin kappaleita, eikä vaan niitä sinkkubiisejä. Just kivaa. 

Mitä kuuluu opiskelu?

En oo tainnu vähään aikaan mainita mitään erityisempää opiskeluista. Vaikka se osio onkin jääny blogissa vähille, niin sama vanha lukeminen ja esseiden kirjottelu täällä on edelleenkin käynnissä. Tosin tällä kertaa tietty uudet kirjat ja uudet runot. Tää vuosi on alkanu lukemisen osilta tosi kivasti, sillä on käyty vasta pelkkiä romaaneja, joka on miulle iso ilo. En edelleenkään kauheemmin syty runoille, varsinkaan näille mitä myö täällä käsitellään (viktoriaaniset runot, ah). Viimeset kaks viikkoa on luettu kolmea romaania, joista tällä viikolla lopetettiin jo kahden käsittely: Mary Elizabeth Braddonin Lady Audley's Secret sekä William Faulknerin As I Lay Dying. Kolmas ja vielä ens viikolle käsittelyssä pysyvä kirja on Austenin Sense & Sensibility.

Noi on Faulkneria lukuunottamatta kaikki sellasia, mitä tuskin olis ihan ekana tullut napattua kirjastosta mukaan. Positiivisia yllätyksiä on kuitenkin tullu kaikkien kohdalla vastaan. Faulknerin luin vasta loppuun ja se aukes kahden semman ja muutamien workshop-keskusteluiden jälkeen sen verran enemmän, että miulla jäi jonkinasteinen pakkomielle siihen kirjaan. Meitä kehotettiin lukemaan sitä uudelleen ja uudelleen, koska on kuulemma sellainen teos, josta aukeaa jokaisella kerralla jotain uutta. Se oli aluks hieman hankalasti lähestyttävä, kun on kerrottu 15 henkilön näkökulmasta ja koostuu todella monesta kappaleesta, mutta mitä pidemmälle tarinassa eteni, niin sitä enemmän aina avautui. En ala tähän nyt tiivistämään juonia tai kuvailemaan muutenkaan nuita mittään, google avittaa, jos kiinnostuitte. (Tuosta Faulknerin teoksesta on muuten tulossa myös leffa, James Francon ohjaama pläjäys. Pitää kyllä tsekata sitten kun se joskus tulee.)

Ens viikolla siirrytään takas runojen maailmaan sekä pitäisi alkaa työstämään jo työnalla olevaa essee-suunnitelmaa. Ens kuussa on muutamakin deadline, joten ihan pelkkää rentoilua ei tuu taas hetkeen olemaan. Miulla on Amerikka-kurssin ryhmäesitelmä, 500-sanan esseesuunnitelman palautus sekä 2500-sanan Reading Login palautus. Esseesuunnitelma painaa arvosanana vaan vaivaiset 5%, mutta haluun tehhä sen kunnolla, ettei huhtikuussa iske sitten paniikki, kun pitäisi tehdä sen pohjalta 3000-sanan loppuessee. Essee-aiheita oli seitsemän, joista jo löysin mieleisen, mutta koko homma kosahti siihen, kun tajusin, että en mitenkään pysty kirjoittamaan 3000-sanaa aiheesta "Discuss the dynamics of serial publication in relation to selected novels on this course". Yksinkertanen ja helpolta vaikuttava aihe, mutta ihan liian suppee tuon laajuseen tekstiin. Täytyykin siis alkaa pyörittelee noita muita kysymyksiä vähän tarkemmin.

Tämmöistä opiskelurintamalla tällä erää. Kohta kaksi viikkoa takana ja vielä kymmenen edessä. Tuntuu taas, että opiskelen ihan oikeeta alaa (kysykää uudelleen, kun päästään käsiksi taas niihin runoihin..)

Välipalahetkien pelastus: Graze ?

Ekaa kertaa ikinä miusta tais tulla mainoksen tai tässä tapauksessa tarjouksen uhri. Lueskelin tossa yks päivä jotain brittilehteä ja sieltä välistä tipahti kuponki, joka mainosti tuommoista boksia. Kyseessä oli lappunen, jonka koodilla sai ekan ja viidennen tilaamansa boksin ilmaiseksi. Eka vähän epäröin, että en mie tuommosta taho. No nyt kuitenkin kävin pyörähtämässä tän jutun sivuilla ja innostuin ihan mielettömästi. Kyseessä on siis tuommonen välipalaboksi, jonka voi tilata kotiin. Yks loota maksaa päälle £3 ja se toimitetaan ilman postituskuluja kotiin. Saa ite päättää minä päivänä se tipahtaa postiluukusta ja tilauksen voi purkaa yhellä napin painalluksella netissä. 

Se, että mitä toi boksi tulee sisältämään on myös omista mieltymyksistä kiinni. Sivuilla oli yli 100 vaihtoehtoa, joista valita ja niitä sai arvostella bin/like/love/send soon-nappuloita käyttämällä. Niiden perusteella kokoavat joka viikko erilaisen. Alussa sai myös valita, että haluaako kevyen boksin, herkutteluboksin yms. Mulla lähti aika rivakkaan pois useitakin välipalavaihtoehtoja, kun karsittiin kaikki  ei-vegaaniset jutut pois, mutta hirmusesti jäi silti kaikkia pähkinöitä, hedelmiä ja marjoja valittaviks.

Tuo on just ideaali siinä mielessä, että oon kauheen huono välipalojen kanssa ja pitäis opetella syömään niitä. Jotenkin uskon, että jos miulle tullee boksi tuommosta härpäkettä kotia, niin saan jopa pari kertaa päivässä vetästyä johonkin väliin sen muutaman pähkinän ja hedelmiä. Noita voi ottaa myös kivasti kouluun ja salille mukkaan. Sen lisäks hinta ei oo paha, koska ihan helposti tuon saman summan käyttäisi viikossa yhteen tuoppiin pubissa tai hölmöön karkkipussiin kaupassa. Joten tähän asti voin vaan sanoa, että jännityksellä ootan lauantaita ja sitä, että mitä siellä laatikon sisällä on. 

Valitan tänne sitten myöhemmin, jos tunnen tulleeni täysin hönäytetyksi.

30 Päivän Musiikkihaaste: Päivä 16

Päivä 16: Laulu, jota ennen rakastit, mutta nyt vihaat

Joskus kuuntelin liikaa nuita ja nyt vaan alkaa ärsyttämään ja ahistamaan kummatkin biisit, jos kuuluu jossain. Samalla molemmat oli semmosia, joita tuli kuunneltua surullisena ja vihaisena, joten niihin on latautunu jotenkin ne tunnetilat. Hmmh.

30 Päivän Musiikkihaaste: Päivä 15

Päivä 15:  Laulu, joka kuvaa sinua

En mie tämmösiä keksi. Mut tää biisi on hassu ja höpsö. Samaa on joskus miusta sanottu, ainakin sillon kun oon ilosella tuulella. Törmäilen oviin, kaadun omiin jalkoihini ja nauran yksinään omille jutuilleni. Semmonen fiilis miulle tulee tästä biisistä. 

Pysäyttäkää aika

 Herkkuruokaa vapaapäivänä

Selailin vanhoja kuvia. Tästä on pieni ikuisuus. Eka Couchsurffaus-kokemus Tottenhamissa. Oltiin lähössä Iipun kaa ettimään iltapalaa.

Vapaa päivän vietossa täällä. Nyt alkaa pikkuhiljaa iskemään paniikki siitä, että aika menee ohitse liian nopeesti (myönnetään, että ekaa kertaa panikoin jo viime syksynä, kun oltiin oltu täällä vasta pari viikkoa ja miuta alko jo ahistamaan, että mitä sitten kun pitää lähteä ja mitä jos ei ehi olla tarpeeksi). Joka tapauksessa järkytyin tänään siitä, kun tajusin, että tällä viikolla siirrytään jo helmikuuhun. Kaikkein isoimpana yllärinä tuli kuitenkin se, että meille tullee huomenna ihmisiä kattomaan tätä kämppää. Ihmisiä, jotka mahollisesti asuu tässä ens syksynä. Ois miun pitäny jo tajutakin, että näytöt alkaa näin aikaseen, kun kämppikset on ravannu ite asuntonäytöissä jo vuodenvaihteesta lähtien, mutta nyt kun joku ulkopuolinen tulee tänne, niin mie haluisin vaan läppästä ovet niiden naaman eestä kiinni ja sanoa, että mie en lähe täältä minnekään.

Mihin katos ne kymmenen kuukautta, mitä oon täällä? Jäljellä enää neljä ja puol.

Josta tuli mieleen, että varasin just lentolipun huhtikuulle. 12.4. alkaa taas loma ja käväsen siinä vaiheessa taas kotikulmilla. En tiiä yhtään miten kauan pystyn tuollon olemaan, kun luentojen loputtua on tenttejä ja esseitä. Viimeset pari kuukautta pitää käyttää täällä suunnitellusti ja harkitusti. Haluun nähä vielä niin paljon. Pelkään, että missaan jotain ja Suomessa kaduttaa.

Tässä teille jotain kivaa:

Tää kappale alkaa soimaan aina radiossa, kun tiskaan. Nyt se soi sen lisäks myös päässä jatkuvalla repeatilla.

Circus of Horrors

Ens viikon keskiviikkona mennään Sarahin kaa kattoo Colston Halliin tämmöstä sakkia. Oon pitkään tahtonu jo päästä johonkin teatterinäytökseen. Suunnitelmissa ollu Oliver Twist vaihtu tähän, kun vaikuttaa niin jänskälle. Porukka on ollu kasassa -95 asti ja olleet kai jossain näiden talentissa jossain vaiheessa, mut nyt tekee kiertueita ympäriinsä. Ylipäätään sirkusjutut on huippuja ja tän mainoksessa sanottiin, että If Quentin Tarantino had directed Cirque Du Soleil then you would be only half way there.  

"Jos ois lähteny ajoissa, niin ei tartteis juosta"

Aamun lämmittelypomppuilut. :D

Tänään oli niinkin merkittävä päivä, että pääsin ekaa kertaa juoksentelemaan pihalle oikeita teitä pitkin. Tähän asti oon joutunu vetämään kaikki lenkit juoksumatolla, joka on aivan äärettömän tylsää. Hapenottokyky tuntuu huononevan ihan hirmusesti sisätiloissa (ainakin miulla) ja muutenkin on aika puuduttavaa juosta paikallaan yhdessä huoneessa. Varsinkin kun siellä tuppaa olemaan kymmenen muuta ihmistä, jotka on vaan alle metrin päässä hölköttelemässä. Ei sovi miulle, kun alkaa vaan ahdistamaan se viereisten ihmisten puuskutus ja supervauhdilla spurttailu. Sotken oman rytmin ja alan vahingossa kilpailemaan muiden kanssa ja tunnen itteni tyhmäksi, jos meen hitaammin tai nopeemmin. 

Mutta joo. Syy miks en oo aiemmin päässyt vielä ulos on semmonen kun enkkusää. Kuten kaikki tietää, niin tää ilma täällä on aika ennustamattomissa. Tän parin viikon aikana on kuitenkin sattunu niin ikävästi, että jokaiselle lenkkiaamulle on osunu joko rankkasade tai sitten tiet on olleet ihan jäässä ja täällä ei hiekotusta erityisemmin harrasteta. Joten juoksumatto on ollut pelastus. Sade ja jäätikkö on myös tavallaan tekosyitä, jotka ois voinut kohdata oikeissa varusteissa, mutta kun miulta puuttuu vielä siihen tarkotukseen soveltuvat vedenpitävät varusteet. Takki pitäis kyllä testata, en oo ihan varma onko se vettähylkivä vai ei. 

Piristi kummasti maanantaista aamua jolkotella St.Paulin alueelle ja sieltä keskustan lähistöiltä takasin. Kirosin muutamaan kertaan liikennettä ja sitä, että miksi pitää asua Filtonissa, just mäkien päällä. Sisulla ne mäetkin sit lopulta taittui. Tunnissa juoksin 9,2km. Tällä viikolla vaihtui myös juoksumatkojen pituus, sillä viimeset viikot mennyt alle kymppiä ja keskittynyt lähinnä kuntosalitreenailuun ja pidempiin kävelylenkkeihin. Nyt on tavoitteena jatkaa kympin lenkkejä ja keskittyä enemmän myös venyttelyyn, jonka jätän niin helposti väliin. Onneks jooga auttaa varmasti myös tähän miun venyttelykammoiluun.

Pirteetä maanantaita. Tämä lähtis nyt luentoja kohti maha täynnä tofutäytteisiä tortilloja, mmm. 

30 Päivän Musiikkihaaste: Päivä 14

Päivä 14:  Laulu, jota kukaan ei uskoisi sinun rakastavan

Tää tuli ekana mieleen, kun kaverin blogissa oli myös tässä kohdassa Didon kappale, eri kuitenkin kuin tää. Tää kuulostaa kivalle tälleen pitkänkin ajan jälkeen. Oisin lätkässy tähän yhen biisin, joka on jotain iskelmää vissiin ja se soi yhtenä kesänä, kun asuttiin porukoiden kanssa Karviossa ja olin tosi pieni. En kuitenkaan nyt muista sen nimeä, höh.

kesäkesäkesäkevätkevätkesäkesä joko tuut?

 Puu, jossa kasvo kenkiä.

 Miulla oli aamusta lähtien ihan keväinen ja kesänen olo. Aurinko paisto ja linnut lauloi ja sitä rataa. Lokkejakin näky tavallista enemmän. Mikä toiskaan enemmän kesää (ja erityisesti Savonlinnan toria mansikkamyyjineen) mieleen kun lokkien rääkyminen? Täällä noi tipuset tuppaa vaan olemaan kissankokosia örvelöitä.

 Nätein kirjasto, jossa oon koskaan ollut. Menin tappaa aikaa ja lukemaan kurssikirjaa.

 Maailma, johon rakastan kadota erityisesti sillon kun oma tuntuu liian tylsältä.

 Viimesiä viiään tän kanssa, jes.

Välillä piti pitää taukoa ja ajauduin lukee jotain juoksemisopuksia. How to run. Pitääkö siihenkin olla jotkut tietyt ohjeet? No ainakin toi ravinto-osio oli ihan järkevä ja kätevää infoa. 

Mulla on ihan älyttömät suunnitelmat jo tulevalle kesälle. Tai ei nyt mitään suurta, mutta haaveilen jo yöuinneista, piknikeistä puistossa, ystävistä ja pussikaljasta sekä auringossa makaamisesta. Sen lisäks siitä, että saa taas laittaa omat yrtit kasvamaan ja seikkailla pyörällä minne sattuu. Oi, tulisitpa nopeasti kesä, mutta samalla menisitpä aika myös hitaasti, että en joutuis sanomaan niin pian heippoja tälle paikalle. (Eikä ees aleta miettii sitä stressiä, joka oottaa taas uuden muuton kanssa...)

Näillä mennyt koko päivän ja ollut ajatuksellisesti siellä lämpösessä kesässä:

30 Päivän Musiikkihaaste: Päivä 13

Päivä 13: Laulu, josta pidät salaa

En tykänny aluks tästä yhtään ja ärsytti, kun kämppis soitatti tätä jatkuvalla toistolla ja hehkutti Ellien ihanuutta (poikakämppis vieläpä). Yhen baarireissun jälkeen tyypit jamitteli kitaran kanssa tätä meijän rappusissa ja sen jälkeen oonkin sit tykänny tästä. En oo kertonu kellekään, ennen tätä. Haha.

Aamuyön bileet aka hyvää huomenta klo 4:57

Fiilikset, kun oot menny nukkumaan hyvissä ajoin ja heräät siihen kun kämppikset rymyää kotiin neljältä. Jonka jälkeen ne sammuu ja jäät ite kuuntelemaan ulkona riehuvaa kaatosadetta. Jonka jälkeen pyörit sängyssä tunnin saamatta unta ja nouset ylös. Ehkä parin tunnin päästä taas väsyttää. Nyt vaan ärsyttää, kun uni ei tule. Päädyin siihen, et turha pyöriä sängyssä, kun voi lukee tai kattoo leffaa. Palailen sänkyyn sit kun taas unettaa (jos semmosta nyt aamusta enää tapahtuu). Suomessa kello on jo seitsemän ja sillon vois herätä. Täällä vähän liian aikasta.

Harhailua

 Mulla oli villiä villimpi perjantai. Leivoin tosi hassunnäköisen, mut hyvän sitruunatortun. Päällinen soijamaidosta, sitruunankuoresta ja spelttijauhoista. Pohja riisijauhoista, spelttijauhoista, ruokosokerista ja vegaanisesta margariinista. Piti antaa jähmettyä ton päällisen yön yli, mut huijattiin ja annettiin olla vain pari tuntia.

 Tänään oli pitkästä aikaa aurinkoista. Lumet oli sulanu pois. Ihan uskomatonta miten just viikonlopuille sattuu aina kivemmat kelit, kun ehtii nauttiakin niistä. Miulla oli suuri missio kuvata tälle päivälle blogiin teemalla "Mitä löytyy maasta", kun täällä on aina mitä kummallisimpia juttuja jätetty kadulle. Tässä oli eka kuva tosta parin kadun päästä. Joltain jäi aamupalat vissiin matkan varrelle.

 Löysin taas uuden reitin keskustaan. Tää oli semmonen junaraden viertä menevä kävely/pyörätie. Nättejä maisemia ja niin hirmusen lämmin ilma.

 Päädyin City Farmille. Siellä haisi hepoille, kanat kotkotti ja oli joku The Farm-niminen kahvilakin.

 Aika hienonnäkönen kiipeilykeskus täällä. 

 I Agree.

 Joku mies oli koiravauvojen kanssa puistossa. Noita vaaleita oli yhteensä kuus. Kiusas isompaa. :D 

 Jatkoa aiheeseen Mitä löytyy maasta. Tähän stoppaskin sitten se hieno yritys tehdä siitä aiheesta postaus. Ei osunu enää muuta jännää kohdalle.

 Musta ois paljon kivempaa, jos Suomessakin ois talot erivärisiä ja niissä vois olla jotain tollasia kuvia. Tylsä, harmaa, kerrostalojen valtaama Suomi.

 Ei nyt ehkä ihan pelkkiä tommosia nimitöherryksiä, mut joitain kivoja. Toi tervetulo-teksti tyyppeineen on kiva.

 Monta vuotta palvellu reppu alkaa vedellä viimesiään. Piti hankkia uusi. 

Kävin tänään myös yksin leffassa. Ei säästytty kyyneliltä, kun kyseessä oli tämmönen. 

Ps. Nyt miulla ois pyyntö teille. Kaksikin. Tartteisin ehotuksia/haasteita blogimerkinnöiksi. Alkaa ideat loppua vähitellen ja saattaa olla vähän tylsää katella pelkkien enkkutalojen kuvia. Sen lisäks ois kiva, jos vinkkailisitte meneviä biisejä, joita voisin latailla soittimeen juoksulenkeille sekä salille. Kiitti jos vaivaudutte helppimään. Mukavaa loppuviikonloppua, aika katsoa eilen kesken jäänyt Imaginarium-leffa loppuun. 

Siskoseni

Unessa mulla oli pikkusisko, joka oli kiinni mun ikenessä. Rullasin sen aina sieltä esiin ja se  katseli maisemia. Sillä oli silmät ja suu, mutta muuten se oli ientä. Mummolle kun kerroin ja näytin sitä, niin se vaan hoki, että tuollainenhan on mukavaa. Pitkät yöunet ei sovi miulle. Mut The Imaginarium of Doctor Parnassus on jänskä leffa. 

30 Päivän Musiikkihaaste: Päivä 12

Päivä 12: Laulu inhokkibändiltäsi/artistiltasi

En vaan siedä.

30 Päivän Musiikkihaaste: Päivä 11

Päivä 11: Laulu suosikkibändiltäsi

Vaikein varmasti tähän mennessä, koska ei oo vaan yhtä lempparibändiä. Placebo on kuitenkin yks niistä.

30 Päivän musiikkihaaste: Päivä 10

Päivä 10: Laulu, joka saa sinut rentoutumaan ja nukahtamaan

Tästä tulee aina tosi rauhallinen olo ja parasta, kun kuuntelee pitkällään sängyssä. 

Päivää rikkaampi vaiko köyhempi

Päätin tekaista Ansun ja Tiian innoittamana Päiväni kuvina-postauksen. En ihan joka hetki viittiny olla kamera kädessä, joten välistä puuttuu yliopistolla hengailut ja illalla ollu vegaaniporukan kokous Thali Cafessa. Tässä nyt kumminkin jotai.

 Perusaamupalaa ihan liian aikaseen. Herätyskello soi jo 6.30.

 Eväät reppuun, sillä kotiin pääsee vasta viiden aikaan.

 Matkoilla mukana pyöriny reppu pääs ekaa kertaa kouluun mukaan, kun kyllästyin raahaamaan salikamoja erillisessä kangaskassissa.

 Aamun seminaarin jälkeen pyörähdin salille. Juoksu 7km ja tosi pikainen salitreeni.

 Juostujen kilometrien perintönä punanen naama seuraavaks kolmeks tunniks. Miulla on jotain tosi pahasti pielessä, kun pakkasesta tullessa kestää monta tuntia päästä takas lämpöiseen olotilaan ja urheilun jälkeen naama punottaa, vaikka olis kulunu jo useitakin tunteja. 

 Pikainen halpisruoka ennen vegan societyn kokousta. Ketsuppia, spagettia ja soijapalleroita vihanneksilla.

 Väsytti niin paljon, että teki mieli jäähä nukkumaan.

 Noudin myös kirjakaupasta kurssikirjan.

Oma huone, jossa oon viimesen viikon aikana ollu ihan liian vähän.

 Vihdoin kotona 22.00 ja suihkun kautta sänkyyn. Hyvää yötä!