Oon nimennyt tän kaverin Koripalloksi. Näitä on kaksi. Toinen on musta ja valtava. Tämä hyörii usein jaloissa, kun törmätään talon portaikossa. Hurisee ja pyytää päästä sisälle. Sen jälkeen ei lähtisi kulumallakaan pois.

Onnelassa on menty viime aikoina taidokkaasti ristiin rastiin ihmisten kanssa. Kaikilla on jotain omaa meneillään, ja tuntuu, että meillä on aikaa törmätä lähinnä keittiössä iltaisin. Siellä vallitsee jatkuva kaaos, joka lähtee monen tunnin siivoamisella. Sen jälkeen mennään päivä pari siivosti ja pian on taas sama tilanne. Jospa tämä tästä rauhottuu.

Ehdin käydä vielä ennen joulua moikkaamassa mummoja Savonlinnassa. Ulkona oli kylmän raikas ilma ja illat alkoivat jo iltapäivästä, kun kaikki valo karkasi omille teilleen. Mummolan pihasta kaadettiin vanha poppeli pois. Oli kuulemma vaaraksi autoille ja ihmisille, kun sisus oli alkanut lahoamaan. Siinä se oli seissyt jonkun mukaan ainakin sata vuotta. Nyt siellä nököttää pelkät rungon tyngät.

 

Pieni pähkinä teille purtavaksi. Mistä löytyy kyseinen paikka Savonlinnassa?

Hakivat puuvanhuksen isoilla rekoilla pois.

Lumi tuli tännekin. Maannut lattialla katsomassa pönttöuunin uumenissa roihuavia liekkejä ja lämmittänyt käsiä niiden hehkussa. Valvonut liian myöhään ja kömpinyt aamulla hyiseen keittiöön syömään aamupuuroa. Ennen kaikkea ollut onnellinen siitä, että ollut juuri siellä missä pitääkin.

Yksi sivu elämästä käännetty, yksi uusi silta taas ylitetty tai mitä näitä nyt onkaan.
Työharjoittelu on nyt ohi ja voi miten paljon sieltä jäi käteen. Ei pelkästään taitoina, mutta myös uusina kokemuksina. Tutustuin upeisiin persooniin ja haalin ideoita siitä, mitä elämältäni haluan. Tällä hetkellä miulla tuntuu olevan aika hyvin palaset kaiken suhteen kohdillaan.

Oisitpa vielä

 

Perjantaina 15. marraskuuta tuli kuluneeksi vuosi ensimmäisistä Wanhan Jokelan puolustushengessä käydyistä rymistelymarsseista. Vuosipäivän kunniaksi Joensuussa järjestettiin Flash mob-tempauksen hengessä jonotus Jokelaan. Porukka saapui paikalle kello 19 eteenpäin asettuen jonoon. Paikalla oli mies kitaroineen ja nimiä raapusteltiin entisen oven paikalla olevaan lautaseinään. Sytyttipä siihen joku muutaman kynttilänkin oven suuhun palamaan.

Vaikka ovet pysyivät kiinni, niin oli ilo huomata kuinka moni oli vielä valmis lähtemään mukaan. Jokelan kaltaista hienoa paikkaa ei pysty liiaksi muistamaan. 

Ajettaisiin aika ajattomaksi

Kerran olin lähes keskellä ei mitään. Ympärillä oli metsää ja peltoja. Valoa pihapiiriin ja ympärille toivat ainoastaan tähtitaivaan lukuisat tähdet. Eräs yritti opettaa kellosta eroon. Aluksi tuotti vaikeuksia olla ilman ajantajua. Ravasin puhelimen äärellä pakonomaisesti tarkistamassa aikaa. Kun viimein opin irrottamaan otetta, niin tuntui varsin huojentavalta. Elämä ei pysähtynyt vaan kulki omaa malliaan, ja me siellä mökin sisällä jatkoimme puuhiamme. Mikään ei ollut tiettyyn kellotaulun määräämään lukuun sidottua. Yhtäkkiä oli aivan pimeää ja väsytti, voisi mennä nukkumaan. Aamulla nousimme ylös, kun ulkona oli jo valoisaa. Ilman kelloja, mutta varsin hyvin levänneinä ja tietoisina siitä, että nyt voisi jo nousta. 

Pätkä miun tulevan sunnuntain kolumnista, koska just nyt ajattomuus olis se mitä tarvitsen.

Show Must Go On

Smokey Taboo

Perjantaina juhlistettiin Halloweenia naapurikommuunin nurkissa. Paikalla oli ihanan kamalia nassuja, lapsia ja koiria. Ulkona hakattiin myös pinjataa sidotuin silmin. Herkullisten ruokien parista siirryttiin yläkerran capoeira-meininkeihin. Yöksi raahustin mustasiipisenä langenneena vähän matkan päähän Huvikumpuun, jonne eräs heppuli muutti samaisena päivänä. Niiden pihassa on allas ja hirmuisesti tilaa tehdä istutuksia. Aika vau. Muutenkin tykkään lattialankkujen narinasta ja puulämmitteisistä uunista :3