Just sopiva kappale tälle viikonlopulle. Perjantai tuntuu olleen ainakin kaksi viikkoa sitten, eilinen meni homehtuen kotona elokuvien parissa ja tänään en ole paljon poikennut kyseisestä kaavasta. Kävin jo perinteeksi muotouneen sunnuntaileffan tsekkaamassa Iidalla. Tällä kertaa päädyttiin katsomaan Great Expectations. Oon katsonut Suomeen palatessa varmaan kaikki kirjallisuuden klassikot leffoina. Olisi pitänyt lukea huomiselle aika paljon juttuja, mutta koska laiskotti, niin jätin aika suuren lohkon huomiselle aamulle (workshopit alkaa vasta kahdelta, joten hyvin onneksi ehtii). Tänään ei vaan innosta lukea jotain raamatullisia juttuja. Toivottavasti paremmalla onnella huomenna.
Eilen siivottiin asunto, keittiö oli kerrankin tosi siisti. Perustettiin myös baarikaappi juomille.
Vaihdettiin olkkarissa järjestystä.
Tämmösellä systeemillä toimii talon sähköt. Toi sininen tikku pitää aina välillä ottaa irti tuosta ja juoksuttaa lähikauppaan ladattavaksi tai siihen siis maksetaan tietty summa rahaa. Latasin eilen kymmenen puntaa ja tänä aamuna tilanne oli jo seitsemässä punnassa menossa, joten ei kovinkaan kauaa kestä tuo. Muut maksaa £20, koska niillä menee enemmän sähköä miksauslaitteineen.
Oon ollu tosi väsynyt. Lupaan ensi viikolla alkaa harrastamaan normaalia unirytmiä, syömään terveellisemmin ja juhlimaan vähemmän. Vähän tämmösiä "huomenna alkaa uusi elämä" tai uudenvuodenlupaus-tyyppistä päätöstä, jotka katkeaa viimeistään siihen, kun joku ehdottaa uutta pubia tai leipoo suklaakakun..
Tän illan leffa. Mulla on joku ongelma Gwyneth Paltrowia kohtaan. En vaan siedä sitä. Oli tuo kuitenkin yllättävän hyvä leffa. Jaksoi katsoa ilman ongelmia. Hmm, tänään näin toista kertaa täällä ollessa helikopterit valokeiloineen. Jotenkin sattuu aina kohdalle, kun pyöräilen illalla kotiin Iidalta. Meidän pihaan on ärsyttävää tulla nykyään, kun roskakuski ei ole vieraillut hetkeen ja ketut käy repimässä roskapussit yöllä auki ja levittää kaiken ympäri pihaa. Onneks tiistai on pian ja sitten pitäis viimeistään tulla tyyppien tyhjentämään sekä pöntöt että viemään säkilliset roskia pois. Naurattaa, kun täällä kämpässä kuuluu päällekäin F1-pelin äänet, B:n dubstep-miksaukset, S:n skeittivideot ja pelit sekä miun musiikit.
Oon koukussa North and Southiin, joten pakenen sen maailmoihin.
Raskaan opiskeluviikon päätteeksi oli suunniteltu vähän juhlimista kämppisten, Iidan ja S:n kaverin kanssa. Käytiin Bargain Boozessa (älytön kauppa täynnä alkoholia hyvin halpaan hintaan) ostamassa baarikaappitarpeet Iidan kanssa. Näillä luulis pärjäävän suhteellisen pitkään.
Tehtiin koko talolle pitsaa ja drinkit.
Alkuilta meni meijän olkkarissa pelaten erilaisia juomapelejä, arvaa kuka olen-peliä (se, jossa laitetaan jokaisen otsaan lappu, jossa lukee jonkun henkilön nimi ja sitä sitten arvuutellaan) sekä juoden liian imeliä drinkkejä. Lähdettiin ennen yhtätoista tilataksilla keskustaan ja Bierkelleriin, jossa viihdyttiin ainoastaan tunnin verran. Musiikki oli liian metallia ja heviä, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Tanssittiin pari biisiä ja vetäistiin puoliksi stein (litran kokoinen tuoppi) siideriä ja ilmainen shotti (tuolla saa tilaamansa juoman lisäksi aina minkä vain shotin ilmaiseksi). Matka jatkui Nelson streetille.
Onnistuttiin hävittämään B jonnekin illan aikana. Tällä poppoolla matka jatkui kuitenkin Mothers Ruiniin. Iipu, minä(Mulla on joka kuvassa silmät kiinni..), kämppikset J ja S sekä uusi tuttavuus A.
Katutaidetta Nelson Streetillä.
Paparazzi-Ninan paluu.
Gangnam Style.....
Mothers Ruins
Tanssimaan!
Pakollinen puhelinkoppikuva vol 3
Thekla, jonne melkein päästiin. Sisäänpääsy oli £7, joten joku toinen kerta sitten. Niin ja tässä samalla taas yks Skinsin kuvauskohteista. Kolmoskaudelta kohtaus, jossa Cook vie porukan hääbileisiin tonne laivaan.
Epätoivoisesti yritin kuvata taksista tota yhtä isoa rakennusta edessä, kun sekin oli Skinsin kuvauspaikka.
Raskaan viikon pelastus, paketti Suomesta ja meinasi itku tulla kun mukana oli kaiken herkullisen lisäksi symppis Jyväskylä-kortti ja vanha Aku Ankka.
Kiitos ja haleja perheelle Suomeen ihan hirmuisesti. Tuosta herkkukasasta on enää jäljellä purkat, hapsuja ja muutama laku. Britit rakastaa suomalaista suklaata!
Suosittelen, että laitatte tän biisin kuulumaan lukiessa tätä merkintää. Tää pyörii mulla jatkuvasti päässä, kun kävelen yliopiston käytävillä ja Darko-leffaillan jälkeen tää ei oo jättänyt millään rauhaan.
Halusin kuvata vessaa ihan sen takia, että se demonstroi ehkä parhaiten missä kunnossa meidän yliopiston rakennus tällä hetkellä on. Tuoksuu homeelle, kosteille puuseinille ja seinistä rapisee maalit pois.
Varsinkin meijän kampuksen vessoissa ei käsienpesu oo mitenkään kivaa. Toisesta hanasta tulee tulikuumaa vettä ja toisesta liian kylmää. Välillä käy niinkin, että lämmintä vettä ei tule laisinkaan (sama homma meidän keittiössä, mutta se on boilerin vika).
Täällä ei harrasteta erityisesti muunlaisia lukkoja, kuin tuollaisia.
Kampuskirjasto
Pyöriä on viimeaikoina pöllitty myös yliopiston pihasta, joten ostin taas kerran jämerämmän lukon, että jos pysyisi edes hieman pidempään hallussa.
Proffien yms. työhuoneet sijaitsee kyseisessä rakennuksessa.
Harry Potter. Kaunein yliopistokampus mitä voisi toivoa. En usko, että tuo lakkaa milloinkaan olemasta ihmeellinen. Kiireisinä ja väsyneinä aamuinakin tulee ihan whoooaaa-fiilikset, kun pääsee perille.
Koulumatkoihin kuluu pyörällä 40 minuuttia, kävellen 1h 20 minuuttia. Täällä alkaa olemaan jo syksy ihan kunnolla, kun jatkuvien sateiden lisäksi lehdet tippuu puista, tuuli heittelee oksia puista ja vihreys muuttuu värikirjoksi.
Frenchayn kampuksen käytävät on kamalat. Eksyin eilen melkein puoleksi tunniksi niihin enkä löytänyt takaisin sinne minne piti. En lähde enää yhtään kertaa tutkimaan paikkoja ilman jotain, joka tuntee tuon paikan tai omistaa kartan. Mun pitäis ostaa lukko ja hommata itselleni tuollainen lokeropaikka, sillä kirjojen raahaaminen joka viikko edestakaisin ei ehkä ole kovin järkevää.
Sitten tarkempaan selitykseen kursseista tai lähinnä niiden sisällöistä. Tää on hyvin suurella todennäköisyydellä uskomatonta toistoa asioista, sillä oon kirjoittanut tästä kaikesta jo useampaan otteeseen, mutta ihan selvyydeksi ja omaksi iloksi vielä kerran. Eli opiskelen tämän lukuvuoden aikana neljää moduulia (eli kurssia, ne on vain tuolla nimellä täällä). Kaikki on kakkosvuoden (Level 2) moduuleja, koska alunperin meille sanottiin, että ei voida ottaa vaihtareina kuin ekan ja tokan vuoden moduuleja, mutta sitten tulikin muutos ja olisi voitu ottaa myös niitä viimeisen vuoden opintoja. Olin kuitenkin jo ehtinyt valmistautua juuri näihin, niin en mennyt enää vaihtamaan. Valitsemani moduulit ovat siis nimeltään Victorian Frictions, Romanticism Unbound, Exploring the Eighteenth Century sekä Imagining America (1830-1970).
Ensimmäiset kolme noista menee aika hyvin yhteen historiallisen ajankohtansa vuoksi, joka on todennäköisesti ihan hyvä ja helpottava asia. Imagining America-moduulin otin mukaan puhtaasta mielenkiinnosta ja tahdoin vähän laajentaa näkemystä, sillä ilman tuota kurssia olisin opiskellut vain ja ainoastaan englantilaista kirjallisuutta. Nyt tulee hyvin perehdyttyä vähän myös amerikkalaiseen.
Jokaisesta moduulista on viikossa kolme tuntia opetusta. Tähän kolmeen tuntiin sisältyy luento, seminaareja sekä workshop-tunti. Romanticism-moduuli sisältää myös tunninmittaisen onlinesessionin, jossa luennoitsijat tekee meille erilaisia tietokilpailuja, kuva-analyysitehtäviä, äänestyksiä ja monivalintatehtäviä whiteboard-nimisen kanavan kautta. Meitä saatetaan myös pyytää alleviivaamaan ruudulle ilmestyvästä tekstistä joitain tiettyjä kohtia tai kirjoittamaan vastauksia kysymyksiin. Tuo on ihan uusi systeemi, joka tulee vasta nyt kokeiltavaksi, joten se voi olla joko hauskaa tai täysi kaaos.
Sitten moduulisisällöistä tarkemmin:
Victorian Frictions
Tässä moduulissa on aika paljon tehtävää, sillä se sisältää sekä kaunokirjallisten teosten että runojen lukemista. Jokaiselle seminaarikerralle täytyy valmistautua tekemällä tehtäviä ja analyysejä runoista tai tekstikatkelmista. Semmassa käydään tarkasti läpi havaintoja ja semmatyöskentely pohjautuu lähinnä opiskelijoiden keskustelemiseen ja ryhmätöihin. Luennoilla käsitellään teoriaa ja luennoitsija on näissäkin suhteellisen vähän äänessä, sillä meille annetaan erilaisia tehtäviä, joista keskustella. Viime viikolla meidän piti pienen alustuksen jälkeen pohtia kolmen eri maalauksen esittämää kuvaa viktoriaanisesta ajasta ja sitä, kuinka käsite The Fallen Woman ilmentyy kuvista.
Arvostelu pohjautuu osallistumiseen, kokeeseen, muutamaan esseeseen sekä ennen joulua pidettävään presentationiin. Jokaisen täytyy varata itselleen aika viikon 4 ja 11 väliltä ja perehtyä johonkin akateemiseen artikkeliin, joka on tehty jonkun meidän käsittelemän teoksen pohjalta. Kyseinen artikkeli pitää käydä tarkasti läpi ja pitää siitä viiden minuutin puhe muulle ryhmälle. Tällä hetkellä en osaa vielä ahdistua tuosta tarpeeksi, kun siihen on vielä tovi, mutta sitten kun se on ajankohtaisempaa, niin tuun olemaan taas ihan hermona.
Romanticism Unbound:
Tässä moduulissa luennollisesti käsitellään romantiikan aikaa ja sitä, millaista kyseisen ajan taide, kirjallisuus ja runous oli. Tämä on helpoimman kuuloisin moduuli, sillä luettavia teoksia oli kaunokirjallisuuden osalta vain viisi, mutta runoutta on senkin edestä. Arvostelussa otetaan huomioon kaksi esseetä, loppukoe sekä Reading log, jota aletaan työstämään ensi viikosta lähtien. Sen ideana on toimia eräänlaisena lokina, johon opiskelija kirjaa ylös ajatuksia, kommentteja ja kriittisiä näkemyksiä kirjallisuudesta, jota käydään lävitse. Vähimmäismäärä per merkintä tulisi olla noin 200 sanaa ja helmikuussa palautettaessa reading login kokonaispituuden noin 250 sanaa.
Exploring the 18th Century:
Tämä moduuli on tähän mennessä hankalin. Ei pelkästään sen takia, että opettaja on skotlantilainen ja puhetta on välillä hankalaa ymmärtää, vaan myös aiheiden takia. Tähän mennessä on luettu tunnilla pitkiä tekstipätkiä ja runoja ja keskusteltu niistä saman tien pohjaten kyseisen ajanjakson historialliseen kontekstiin ja tapahtumiin, jossa mulla on ollut hankaluuksia. Ensinnäkin se, että teksti luetaan nopeasti ja siitä täytyisi heti sanoa jotain fiksua, on äärettömän vaikeaa, kun oon niin hidas lukemaan. Useimmat tekstit on olleet vanhaa englantia ja paikallisetkin on kyselleet sanojen merkityksiä, joten voitte vaan uskoa miten kummissani minä olen. Toisekseen oon aika ulkona historian tapahtumista, kun siitä on niin kauan, kun oon viimeks opiskellut mitään historiallisia juttuja tarkemmin. Tällä kurssilla luetaan myös hyvin paljon eri teoksia, joten saattaa tulla hieman kiire. Arvostelussa otetaan huomioon esseet ja loppukoe.
Imagining America:
Oon hirmuisen kiinnostunut tästä kurssista, vaikka yleisesti amerikkalaisuus yms. ei ookaan ihan missään kiinnostavien asioiden kärkipäässä. Kirjallisuus on kuitenkin rajattu just tietylle aikavälille, joten oon enemmän kuin innoissani tästä. Aloitettiin tutustumalla historiaan, lukemalla Yhdysvaltain itsenäisyysjulistus ja ensi viikolla käydään alkuperäiskansoja koskevia tekstejä lävitse. Tää moduuli on ainakin tähän mennessä hyödyntänyt hirmuisesti eri keinoja opetuksessa, sillä pelkän puhumisen ja lukemisen lisäksi on ollut videota, kuvia, puheita...
Tämä on myöskin yksi työläimmistä moduuleista, sillä meidän täytyy kirjoittaa kuuden viikon ajan (yksi per viikko) 500 sananmittaisia vastauksia/esseitä annettuun kysymykseen (voivat olla myös luovia kertomuksia) ja käydään niitä seminaareissa lävitse. Viimeisellä viikolla työstetään kolmesta parhaasta tekstistämme portfolio ja palautetaan arvosteltavaksi. Sen lisäksi on group presentation neljän hengen ryhmissä, joka pidetään ensi helmikuussa. Esitelmän tulee kestää 20 minuuttia. Loppukoe ja kaksi esseetä tulee olla tehtynä tammikuussa sekä keväällä.
Paljon työtä, mutta varmasti hirmuisesti uutta tietoa ja näkemyksiä asioihin. Näin ensimmäisen viikon jälkeen voin todeta, että elämäni raskain opiskeluviikko on takana. Päänsärkyä, väsymystä ja turhautumisen tunteita ei ole voinut välttää. Kieli on tuottanut hankaluuksia, mutta myös kehittynyt sanaston ja suullisenilmaisun osalta. Erilaiset opetustekniikat on kauhistuttaneet ja ilahduttaneet. Kaikesta on kuitenkin selvitty ja epävarmuus alkoi jo loppuviikkoa kohden vähenemään. Suomeen palatessa ei ainakaan enää pelota pitää esitelmiä, kun voi puhua tuttua ja turvallista suomea.
