Maybe I move to different town!

Koska oon tosi taitava, niin tajusin ottaa Jyväskylään kyllä kameran, mutta en laturia saatika mitään muitakaan tarvittavia vempeleitä. Siispä mennään näillä Googlen tarjoamilla kuvilla siihen asti, että pääsen käväisemään taas kotipuolessa. Oon jossain unihorroksessa jo tähän aikaan illasta, joten teen tän päivityksen hyvin yksinkertaisesti ja nopeasti. Kuvat saapi olla kivoina muistukkeina, että mitä kaikkea olikaan.

Olin menossa koko päivän. Ansaitsin rahaa viemällä monta säkillistä pulloja, joita miulle oli jemmailtu. Irtos ylimääräinen kymppi, jolla sain jopa kirppikseltä t-paidan, kirjakaupasta Bowien elämäkerran sekä överimäärän teetä. Onneks kaikki hupi ei kuitenkaan ollut vaan materiaa, vaan näin myös yhtä miun elämän ihanimmista ihmisistä. Menin juna-asemalle vastaan, jonka jälkeen pyörittiin ympäriinsä, käytiin kauan ikävöidyissä kahviloissa ja tehtiin se vakio eli käytiin ostamassa karkkia. Tai no, tällä kertaa Kalpis oli muuttunut Punnitse&Säästä-liikkeeksi, mut sen parempi vaan. Ihmiset, joiden kanssa on helppo olla pitkänkin näkemättömyyden jälkeen, on niitä, jotka oikeasti merkitsee jotain enemmänkin.

Hymyilyttää kauheasti tuo pöydällä odottava Bowie. Jos vaan ehdin ennen unta, niin aloitan sen jo tänään.

Reissuttiin tänään iskän kanssa. Ihan tosi random-reissu nimittäin niinkin hehkeään paikkaan, kuin Keljo ja Citymarket. En jaksa tänne ees selittää miksi sinne lähdettiin, mutta sen verran paljastan, että keltainen sanko nyt täytyy kaikilla olla. Sen takia vaikka bussimatkat ja taksikyydit, että niin. Käytiin myös syömässä Rossossa, jossa ei ole tullut myöskään käytyä ikuisuuksiin.

Nyt on suomalaisten elokuvienkin kiintiötä täytetty. Vuorokauden sisällä tosiaan nähty Le Havre, Roskisprinssi ja Pussikaljaelokuva. Viimeiset kaksi sai älyttömän kesäkaipuun päälle. Miun alkoi tehdä mieli Helsingin puistoihin (muutkin puistot kyllä käy) makaamaan. Kajarit mukaan ja olut käteen. Lause, jota en voinut ikinä kuvitella kirjoittavani. Niin on nyt sitten käynyt.

Jyväskylä tekee tosi hyvää ja oon ikävöinyt tänne ilmeisesti enemmän, kuin oon tajunnutkaan. Näillä mennään ja huomenna luvassa kaikenlaista jännää, kun nään vihdoin JKL-poppoon!

Turkoosia, ruskeaa ja vähän punaista

Kuva napattu suoraan Googlen syövereistä.

Tänään kutsui Jyväskylä pitkästä aikaa ja vähän pidemmäksikin aikaa. Miten pitkä viikko nyt on, mutta joka tapauksessa. Mie oon ihan laiminlyönyt tän kaupungin, vaikka onhan tää oikeestaan se miun aito koti. Bussimatka meni ihmeen nopeesti ja etenin opiskelujuttujen kanssa ihan mukavasti. Viimeset 40 minuuttia torkuin ja heräilin vähän väliä random pikkulapsen hihkumisiin. "JUNATUNNELI, AUTOTUNNELI, BUSSITUNNELI.." Kyllä.

Asemalta lähdettiin Janin kanssa hakemaan porukoiden kämpän avainta. Tajusin just, että tais olla viimenen kerta, kun käyn iskän tän hetkisessä työpaikassa. Se vaihtaa työpaikkaansa nimittäin jo ens viikolla.

Illalla hypähettiin ajatuksellisesti ja visuaalisesti Ranskaan, sillä pääsin vihdoin tsekkaamaan kauan oottamani Le Havren. Aika hienohan se oli ja nättiä katottavaa. Jossain vaiheessa vaan meinasin menettää hermoni värimaailmaan, joka oli tajuttoman nätti, mutta aloin ehkä vähän liikaakin keskittymään pelkkiin väreihin.

Jotenkin tosi hassua, että miun lapsuuden totaalinen fanituskohde Rasmus(ja myös The Rasmus) ilmaantui kuvioihin just nyt. Iskä oli nauhoittanut tyypeistä kertovan pätkän, jota nyt sit tässä samalla tsekkailen. On tosi hassua, nuo biisit iskee edelleenkin jonnekin tosi syvälle ja tuo jonkun vanhan olotilan päälle. Vaikka ei ookaan enää semmosta musiikkia mitä kuuntelisin, niin silti nuo kaikki vanhat kappaleet on vaan jotain, joka kuuluu miun menneisyyteen niin paljon, että ne kuulostaa vaan ihan tajuttoman hienoille. Olinhan mie Rasmus-fani yhteensä noin kymmenen vuotta. Fanaattinen fani. Hihi, nauran pienelle miulle, jonka huone oli kattoon asti vuorattu kuvilla ja jolla oli tosi arvokkaita The Rasmus-laatikoita, jotka sisälsi vaikka mitä jännää. Eikä ollut yhtään outoa jonottaa keikalle vuorokautta. Tai matkustaa toiselle puolelle Suomea vain seisoakseen monta tuntia festarilavan edessä ja odottaa iltaan, että tyypit tulee soittamaan. Kohta kuulen uusimman kappaleen noilta ja saa nähdä mitkä olot siitä tulee.

Jostain syystä viimeaikoina entinen ja nykyinen on muutenkin pomppineet oudosti esiin. Hassuja asioita tapahtuu ja tuntuu, et tosi moni juttu on tarkoitettu menemään just näin. Jään mielenkiinnolla odottamaan mitä tuleva tuo.