Lack of Colors

Pari viikkoa sitten lähikulmilla näytti vielä noin värikkäältä. Nyt ollaan siirrytty jo harmauteen, syksysateisiin ja maahan liisteröityneisiin lehtiin, jotka muistuttaa lähinnä sameaa mössöä. 

Torstaina startattiin tosiaan Onnelan elokuvakerho J.Suden teoksella Koiran kolme päivää ennen taivaaseen astumista (25min.). Tarkoituksena on tehdä tuosta toistuva tapahtuma, johon keräännytään hyvällä porukalla tekemään ensin ruokaa yhdessä ja jälkeen päin nautitaan visuaalisista aarteista valkokankaalta. Viime kerran pläjäyksen kruunasi jälkikäteen katsottu Myyrä. 

Tulevaa ohjelmistoa:

To 31.10. How to Train Your Dragon (+ hernekeittoa & pannaria)

To 7.11. Viva 

To 14.11. Dead Man

Parin viikon päästä jatkuu elokuvat ja dokkarit Joensuussa myös Rokumentin merkeissä. Tuun asumaan Tapion leffateatterissa sen viikon, ainakin siltä vaikuttaa hankittujen dokkarilippujen suhteen. Muutenkin täällä on taas ihme vilskettä rientojen suhteen. On Ylppöä, Eurocrackia, Halloweenin humua.

Joulukuulle yhdet keikkaliput hallussa, Lontoon Islingtonissa sijaitsevaan Union Chapeliin kattoo Winter with Patrick Wolf-härdelliä. Halusin joulukonsertin ja semmosen sain.

Ja sinä huulipunalla pelleilet

Viikonloppu alkaa olla lopuillaan, kun huomenna pitäisi taas palata kotiin Joensuun kulmille. Eilen tulin tänne ja huomenna jo lähden. Ihan liian lyhyitä nämä reissut. Tarkoituksena oli alunperin jatkaa vielä Helsinkiin kirjamessuille, mutta väsymys vei voiton. Miten ihanaa oli nukkua pitkästä pitkästä aikaa puolille päivin. Eilen käväisin haastattelemassa Ylppöä ja tsekkasin kyseisen herran keikan jälkeen päin. Tänään taistelin lasersodassa, hengailin perheen kanssa ja söin herkkuja. Aika onnistunut nimipäivä. Juhlava päivä, kun ihmiset onnittelee ja sain lahjankin, vau. 

Ikävä Outokummussa sijaitsevaa tyyppiä ja pitkiä yöunia, jotka ottaisin mieluusti useammallekin yölle. 

Huomenna hyppäys aamujunaan ja illasta alkaa Onnelan elokuvaklubi, jossa katsastetaan yksi aika mielenkiintoinen leffa. Törmätään sielä! 

Elämässä tärkeintä on tehdä lista hämähäkkimiehen vihollisista

Sain tänne perjantaina vieraan, jota en oo vieläkään päästänyt lähtemään. On vietetty aikaa elokuvien, ruoanlaiton ja peruselon merkeissä. Myönnetty, että "mä en tiedä mitä haluan, vaihtoehtoja on valtavasti" pitää aika hyvin paikkaansa.

Töitä jäljellä kuukausi ja kaksi viikkoa. Paljon oon opinut ja kehittynyt lehtityöskentelyssä. Janoan lisää ja haastavampia juttuja, vaikka jokaiseen juttuun uppoutuessa tuleekin eteen aina turhautumista ja hetkiä, että en osaa kirjoittaa laisinkaan. Niistä päästessä olo on kuin voittajalla ja mikään ei tunnu niin hyvältä, kuin työkavereilta saatu palaute.

Kääriydytään väsymyksen lohdullisuuteen

 Pari minuuttia aiemmin tipahti rastat veke. Alta paljastui kirjava juuri.

Flunssaepidemian jälkeen palasin taas töihin. Torstaina oli kaverin muksut hoidossa, jonka tiimoilta oteltiin Twisterissä, pelattiin piirrettyä versiota rikkinäisestä puhelimesta, soiteltiin yhdessä ja mutustettiin keksejä. Lapset on ihania, mutta tuossa samalla muistui taas mieleen, että omien hommaaminen ei ole lähitulevaisuudessa tehtävien asioiden listalla. 

Torstain ja perjantain välisenä yönä satoi ensilumi ja Onnelan pihassa oli monta senttiä lunta peittämässä postilaatikkoa ja pihapolkuja. Vielä tämänkin ikäisenä tulee kirmailtua hämärässä aamussa ympäri asuntoa kurkkien ikkunoista kuin mikäkin pikkulapsi, kun huomaa, että sitä lunta on tullut. 

Kuten miut tuntevat tietää, toimin aika usein (varsinkin ulkonäköön liittyvissä asioissa) extempore-meiningillä. Kun saan idean, niin en mieti sitä sen kauempaa vaan juoksen toteuttamaan. Jälkeenpäin saattaa harmittaa tai olla harmittamatta, mutta tehty mikä tehty. Vuosien saatossa oon ehtinyt lävistyttämään itseäni huulen, kulman, traguksen, smileyn ja venytysten merkeissä. Joista osaan kyllästyin jo parissa viikossa ja poistin kokonaan. Hiusten osalta väri on muuttunut tasaisin väliajoin. Viime syksynä piti kokeilla rastoja, jotka oli ihan mukavat, mutta alkoi vähitellen tympimään niiden isokokoisuus ja pesemisjärjestelyt. Tahdon hiukset, jotka voi pestä ilman, että kuivattamiseen menee useita tunteja tai että mikään pipo ei mahdu päähän. 

Tuumasta toimeen. Kävin katkomassa eilen pötkylät töiden jälkeen ja sinne ne meni, keskustan parturin roskapönttöön. Nyt hatun alta pilkistää äärimmäisen lyhyt tukka. 

 En osaa oikein suhtautua, kun peili näyttää välillä +50-naisen ja välillä 10-vuotiaan The Beatles-fanipojan, joka on leikannut hiuksensa hernekeittokattilan avuin. 

Multaa, maata

© Jehki Potkonen

Viikonlopun talkoomeininkejä.

Ensin oli suo, kuokka ja Jussi

 Viikonloppuna käväistiin satamassa kalamarkkinoilla. Liikkeelle oli lähtenyt moni muukin, kenellä mielessään maistuvat valkosipulinkynnet ja kenellä tähtäimessä tyrnihillot. Myö päädyttiin haalimaan ruisleipää.

Karvakuonoisia kavereita oli taas hoidossa. Gangstan lisäksi täällä temmelsi tämmöinen kakara.

Tällä kertaa pitää otsikko melkein kirjaimellisesti paikkaansa. Suota täältä Onnelasta ei kuitenkaan löydy, mutta lauantaina löytyi sekä kuokka että Jussi. 

Pidettiin nimittäin syystalkoot porukalla. Kämppiksen isä oli valmistanut ison kattilallisen kasvishernekeittoa, yksi nuhainen leipoi keittiössä taivaallisia sämpylöitä porkkanalla ja auringonkukansiemenillä ja eräs toi mukanaan meidän pihapuiden omenista valmistettua omppuviiniä. Saatiin kuuden hengen voimin käännettyä pihalta sopiva alue tulevan kevään kasvimaata ajatellen. Jatkettiin myös ikuisuusprojektiksi muodostunutta omenanpoimintaa. Toinen säkki täyttyi mätääntyneistä ja toisella kuskattiin käyttökelpoisia sisälle. Edettiin iltapäivän aikana ainoastaan muutaman neliömetrinkokoinen alue, joten hommaa riittää vielä aika paljon. Kasvimaa saatiin tehtyä. Sinne täytyy nyt vain käydä kippailemassa haravointijätöksiä.

Ilta vaihtui myöhemmin kämppiksen syntymäpäiväjuhliksi. Onnela täyttyi mukavista illanistujista ja kaiken hyvän päälle saunottiin ja nautittiin lämpöisestä tunnelmasta olkkarissa. 

Tämä syksy on ollut nuhaa lukuunottamatta todella mukava. Jos ihmiset miettivät, että mikä auttaa synkkään mieleen ja siihen, että valo vähenee jatkuvissa määrin koko ajan, niin voisin suositella yhtä keinoa: yhteisöllisyys. 

Miten iloinen mieli siitä tulee, että tehdään asioita vanhanajan henkeen yhdessä. Aikamoinen urakka olisi yksin hoitaa tuonkin kokoista pihamaata. Saatika sitten vielä nauttia siitä. 

Voin sanoa olevani aika onnekkaassa asemassa, että osuin asumaan tällaiseen kotiin. Täällä on aina joku, jolle purkaa huolia, joku joka kuuntelee sun kanssa Hassisen konetta ja Leevi and the Leavingsiä, joku joka lainaa valkosipulia ja keijua. Jos kaipaa omaa rauhaa, niin voi sulkeutua huoneeseen, mutta aika usein pitkän päivän jälkeen tuntuu parhaalta jumiutua tunneiksi keittiönpöydän ääreen jauhamaan elämistä. Muutenkin on rikkaus saada kuulua näiden luovien ihmisten elämään. Tällaisia syyskuulumisia tällä erää. Ylistyslaulu Onnelan hassuille jatkukoon toisella kertaa, sillä allekirjoittanut lähtee sairastamaan terveysaseman käytäville. 

Now wait, wait, wait for me, please hang around

 Vanhempien kanssa otettiin osaa Octoberfestiin ja käytiin maistelemassa saksalaiset oluet Bricksissä. 

 Amin tupareita vietettiin lauantai-iltana keskustassa. Ihan oli vuokralaisensa näköinen koti.

 Eemin kanssa nähtiin puolenvuoden tauon jälkeen, osumalla kerrankin samaan aikaan Jyväskylään. Ja mikä parasta, siitä tulee paluumuuttaja joulukuun alussa. 

Viikonloppulomalla täällä Keski-Suomessa pitkästä aikaa. Toin karvatassuiset kaverit tänne miun työrupeaman ajaksi hoitoon, kun on käynyt vähän sääliksi, että ne on joutuneet olemaan niin paljon yksin kotona.Aikamoisen poppoon kanssa ajeltiin tänne perjantai-iltana. Kimppakyyditykseen osallistui neljä ihmistä ja takapenkillä matkasi neljä kattia, joista kaksi nukkui ja kiipeili miun päällä koko matkan. Toverit oli vasta kuusiviikkoisia palleroita. 

Tuli taas huomattua, kuinka viikonloppu on ihan liian lyhyt aika reissuille. Ainakin siinä mielessä, että siinä ehtisi jollain tapaa rentoutua tai levätä. Tuntuu, että tänne ehtii vain saapua, juosta näkemässä ystäviä ja kohta pitäisikin jo palata. Tällä kertaa ehdin törmätä Suviin, joka valmistui taas kerran eräästä koulusta (superimpaa mimmiä saa hakea), kipaista Amin ensimmäisen oman kodin tupareissa ja ideana olisi tehdä vielä herkkuateria koko perheen voimin Janin keräämistä sienistä. 

Matkasuunnitelmat Walesin suhteen on ehtineet jo vaihtua, kun koiralandiasta paljastui sellaisia seikkoja, että taidan jättää suosiolla väliin. Nyt on käynnissä ankara maatilojen selailu ja puutarhahommien etsintä. Laajensin hakualueen koskemaan myös Englantia. Jos kaikki muut suunnitelmat kaatuu, niin sitten vietän vain pariviikkoisen loman kaverien nurkissa Bristolissa. Ei nyt kuitenkaan ihan vielä heitetä pyyhettä kehään.