pääkaupungin hulinaa

 Miun vanhemmat tuli lauantaina ekaa kertaa Englantiin ja kävin noutaa ne Heathrow:n kentältä. 

 Oltiin yks yö Lontoossa ja tällä kertaa majotuspaikka oli Hyde Parkin vieressä, Queenswayn metroaseman vieressä. Porukkaa väsytti aikalailla päivän matkustus.

 Teetä ja hedelmiä iltapalaks. Nii ja ihana äiti.

 Oli tosi randomit sisustukset hotellissa. 

 Niin ja tää hotelli ei tehny poikkeusta edellisestä, jossa oltiin Ansun kanssa. Tällä kertaa kaks untuvapeittoa, viltti, kaks neuletta ja t-paita ja siitä huolimatta mie tärisin kylmyydestä. Pitää kai uskoa, että noi vanhat rakennukset ei yksinkertasesti oo miulle, jolla on aina kylmä. Ens kerralla ihan oikeasti se talvitakki. 

 Turistit on saapuneet. 

Lauantaina käytiin kävelee Hyde Parkissa ja Kensington Gardenissa. Oli paljon koiria ja hepparatsastajia. Poikettiin puiston keskellä olevaan kahvioon teelle. Siitä alkokin ihan hullu juoksenteleminen ympäri Lontoota, joka sisälti liikaa metromatkoja, perusnähtävyydet ja illalla tosi väsyneen bussimatkan Bristoliin. Lontoosta lissää kuhan saan siirreltyä kuvat toisesta kamerasta. Keskiviikkona palataan Lontooseen, kun lähden heittämään nuo takaisin Suomea kohti :( 

Last came Anarchy; he rode

on a white horse, splashed with blood

He was pale even to the lips,

Like Death in the Apocalypse.

Voidaan käydä pilvissä kyläilyllä

 Eilen tuli postissa kolme kappaletta keikkalippuja. Jep, tuonne parin viikon päästä. Sarjassamme keikkoja, jonne en olis ihan heti uskonu joutuvani. 

 Löllöä lälliä. Perjantai-illan hupeja, kun värjäilen päätä täällä. Hämäävästä väristä huolimatta tää pää pysyy yhä oranssina.

 Viikonlopun kaverit ja ens viikon käsittelyssä olevia, Tender is the night sekä Tess. Ensimmäistä alotin Suomessa siinä vaiheessa, kun olin saanut tietää, että pääsen vaihtoon. Nyt voi vaan kiittää itteään, että olipa fiksusti tehty, nimittäin ei oo aikaa lukea molempia.

Tätä mie oon tehnyt viimeisen viikon ja nyt se on harjottelemista ja esittämistä vaille valmis. Maanantain ryhmäesitelmä, jossa mie käsittelen The Jungle-kirjaa ja siirtolaisia. Powerpointissa on 17 sivua ja muistiinpanoja puhumista varten neljä. Toivottavasti viis minuuttia on tarpeeks aikaa, sillä mie tuun kaatumaan lauseisiin ja sönköttämään siansaksaa ja pahimmassa tapauksessa menettämään puhekykyni. Iik!

Koska numerot merkkaa:

* 115 päivää Suomeen paluuseen

* 48 päivää luentojen loppuun

* 33 koulupäivää 

* 10 päivää tyttöjen kyläilyyn

* yksi yö vanhempien kyläilyyn 

Hirmusen hassua ja semmosta sopivan rentoo viikonloppua työ. Erityisesti siulle, joka oot tsempannu miuta viimesen pari kuukautta ja pakottanut tekemään listoja, pus!

Kotiosoite: Kirjasto

 Alkaa taas olla se aika, että täytyy muuttaa päiviksi kirjastoon tekemään ties mitä esseitä, esitelmiä ja lopputöitä. Luentoja jälellä enää vaivaiset seitsemän viikkoa tämän jälkeen ja se meinaa sitä, että nyt tipahtaa taas kerralla hirmunen työmäärä niskaan. Tottakai samalle ajalle osuu myös nätit kelit. Tänään paisto aurinko koko päivän. Näin sen kun kävelin aamulla kirjastolle, mut sen jälkeen se olikin vaan ikkunaruudun takana muistuttamassa siitä, että hähää siepäs ootkin sisätilojen vankina.

 Niinkin mielenkiintoinen asia, kuin meikittömyys. Näytän väsyneelle, mut tuntuu silti omalle olla ilman mitään ylimäärästä. Miks pitäiskään näyttää sen kummemmalle jos aikoo viettää päivän pää kirjojen välissä? Joskus en mennyt edes kauppaan ilman meikkiä. Nyt on ihan tavallista, että oon yliopistolla tai kaupungilla ilman maaleja naamassa.

 Tauko tietokoneella naputtelemisesta.

 Yhtäkkiä olikin ilta ja aurinkokin oli ehtinyt nukkumaan. Lähin liian painavan kirjakasan kanssa takas kotiin, vaan että pääsen nyt nukkumaan ja toistamaan kaiken huomenna uudestaan. Onneks tätä ei jatku kuitenkaan ikuisuutta ja on ihan kiva fiilis nyt, kun sai esseesuunnitelman tehdyksi ja kohta klikkailen sen verkon kautta opettajalle. 

Näiden kanssa leikinkin sitten huomenna. Post-it-laput ja päänsärky, huomenna tavataan. 

Kaks herraa, joiden ansiosta ajatukset oli pitkin päivää kesässä ja Ilosaarirockissa. Kyllä se kesä vielä tulee, kunhan vaan jaksaa odottaa vielä tovin. Sain myös ensimmäistä infoa Ilosaarirockin töistä. Tänä vuonna meijän kojun vuorot on 10 tunnin mittaisia eli pari tuntia edellisiä vuosia pidempiä, jonka takia saahaan festarilippujen lisäks ruokalippusetkin johonkin alueen kojuihin. Ei haittaa lisätunnit, sillä se homma on yks vuoden kohokohdista. 

Kavereita karvaisia

 Oli tulossa niin vähän kuvia, että aattelin, et miun tän hetkinen vaatetus sopii ainakin kuvaltaan tähän päivitykseen.

Oon päässy vihdoin ylös sängystä ja liikkeelle. Olo on yhä hutera ja keuhkot aikoo tulla yskimisen mukana ulos, mut kuume ainakin on selätetty. Kävin tänään yliopistolla astikin, mutta ei siitä sen enempää. Samalla reissulla sain kuitenkin tulostettuu muutamat lomakkeet, jotka on viime viikonlopusta lähtien ollu miun mielessä. Nimittäin tuommoisen paikan kuin Holly Hedge vapaaehtoistyölomakkeet. Kyseessä on semmonen eläintenturvapaikka, joka toimii vapaaehtoisvoimin. Sinne tulee joka vuosi noin 700 kissaa ja koiraa, jotka on hylätty tai joita on kohdeltu kaltoin. Niitä hoidetaan tuolla ja yritetään ettiä uusia koteja. Hyvä homma on, et tuolta ei mee kukaan lopetettavaksi, jollei oo niin huonossa kunnosssa. Eli saavat paikan tuolta niin pitkäks aikaa ennen kun uus koti on löytynyt.

 Eli ne kaavakkeet. Täytin kaks, jotka lähtee huomenna postiin ja ootan, että oisinko onnellinen ja pääsisin niille hommiin. Vaihtoehtoina oli flaikkujen jakamista, kaupankassalla työskentelyä (näillä on oma liike, jonka tuotot menee noille eläimille), erilaisten tapahtumien järjestämistä yms. Mie en hakenut mihinkään muuhun, kuin ite eläinten parissa työskentelyyn. Raksin koirien ulkoiluttamisen, kotivierailut, kissojen hoidon sekä tarhalla avustamisen. Toi paikka on aika kaukana meiltä (noin kolme tuntii kävellen), mut oon valmis matkustaa sinne bussilla tai junalla, jos vaan tarjoovat mitään. Tuo ois miun unelma. Voisin tehdä tota koko elämäni. Nyt laitoin viikonloput ja muutaman arki-illan sellasiks ajankohdiks, jollon oon käytettävissä, mutta sitten kaheksan viikon päästä, kun mulla loppuu luennot, niin mua ei estä mikään olemasta tuolla vaikka joka päivä elukoiden keskellä. Tulis vähän ees helpotusta tähän eläintyhjiöön.

Kattokaa video. Se on Holly Hedgestä.

Ships at a distance have every man's wish on board. For some they come in with the tide. For others they sail forever on the horizon, never out of sight, never landing until the Watcher turns his eyes away in resignation, his dreams mocked to death by Time. That is the life of men. 

Now, women forget all those things they don't want to remember, and remember everything they don't want to forget. The dream is the truth. Then they act and do things accordingly.

[Zora Neale Hurston - Their Eyes Were Watching God]

Kipeetä ystävänpäivää

 Sain paranemisruokaa ja pöllöjä ystävänpäivälahjaks. Ite en lähettäny tänä vuonna ees kortteja kenellekään. Eikä täältä ois semmosia sopivia löytynytkään, kun näille se on pelkkä romanttinen juttu eikä niinkään kaverihomma mitä se Suomessa osittain on.

 Ei enää naurata. Voisin jauhaa jokaisen päivityksen pelkästään siitä, että kuinka kipee oon ja niin edespäin. En muista millon viimeks näin. Kolme silmävammaa (jonka seurauksena oon nyt sokea, kun en voi pitää piilareita enkä myöskään meikkiä. Jälkimmäinen ei erityisemmin haittaa, kun jättänyt meikkaamisen muutenkin vähemmälle) jonka perään jo kolmatta päivää tässä kuumeessa. Viimeks miulla oli näin korkea kuume nielupaiseen aikana joskus pari vuotta takaperin. Se tästä vielä puuttuiskin. Pelottaa muutenkin englantilaiset sairaalat, kun se jossa viimeks kävin oli sellanen kivipalikoista kasattu linna. En luota yhtään, kun tulee heti fiilis, että kaikki laitteet ja hoitomuodotkin on suoraan keskiajalta, jos makaa sellaisen paikan sisällä. 

Lasten nenäliinat oli paljon kivempia ku aikuisten. 

Oxford

 Bongaa Nina. Miun nykynen olinpaikka vuorokauden ympäri. Just kun silmäjutuista alko päästä eroon, niin nous 39 asteen kuume. 

 Aina kun meillä käy vieraita, niin ne kuvaa tuota sohvaa. Joten tässä taas kerran, kaljasohva.

 Tiistaina lähettiin päiväseltään käymään Oxfordissa. Edelleen oli pakko olla lasit päässä, koska tuuli ja kirkkaus kävi silmiin. Sen lisäks miulla oli myös housut jalassa. Ansu jakso huomautella koko Lontoo-reissun ajan, että miksei miulla oo housuja, kun hihhuloin tuulessa ja sateessa sortsit ja nahkatakki päällä. Mut kun on kevät. (Tota periaatetta lämmöllä muistellen nyt, kun makaan kuumeessa täällä..)

 Hämmentävää, että välille Bristol - Oxford tarvis yheksän matkalippua..

 Vaihettiin junaa Didcotissa. 

 Tää olkoon miun virallinen ja ainoo Oxford-turistikuva. Kiva härkä!

 Jes!

 Hukassa.

 Syötiin tommosessa paikassa, kun Eagle and Child. Se oli Tolkienin ja C.S.Lewisin kantapubeja.

 Potter-paikka!

 Teen ja postikorttien aika

 The Bridge of Sighs

 Tuo oli joku kirjasto, joka oli jo menny kiinni. Höhhö.

Löyvettiin ihan vahingossa sivukujien kautta sellaseen piilotettuun takapihalla sijaitsevaan paikkaan nimeltä Turf Tavern. Tuo on joku kehuttu paikka, mut se jää kuulemma monelta löytämättä. Oltiin onnekkaita ja päädyttiin sinne ja löydettiin reissulta ekaa kertaa Old Rosie-siideriä, joka on maailman paras siideri. 

 Ansu testaa siiderin. Perinne kiertämään. Iida opetti miut juomaan tuota ja sen jälkeen mie oon levittänyt Old Rosien ilosanomaa Ansulle ja Janille. Tuo on 7,3 prosenttista ja ihanaa, kun ei niin imelää. Tuntia myöhemmin tästä kuvasta joku kaksi viinipullollista kiskonut mies tuli ja lahjoitti meille yhden tuopin lisää.

 Meijän pöytään tuli myös erikoinen tarjotin leipiä ja levitteitä. Yhden seassa oli tuommonen mänty.

 Pahamaineinen Old Rosie johdatti meijät suoraan Oxfordin junasta (josta melkein myöhästyttiin ja ravattiin pitkin Oxfordin katuja ihan paniikissa) The Golden Lioniin. Jossa oli lisää Rosieta. No. Sen pituinen se. Illalla oli vielä hengailua kämppisten kanssa meijän olkkarissa. Tän jälkeen tulinkin taas kipeäksi. Mut Oxford oli nätti paikka ja oli jänskää nähhä taas vähän erilainen englantilainen kaupunki Bristolin ja Lontoon jälkeen.