Jäi blogiin kirjoittaminen vähän vähille viimeisinä päivinä Bristolissa, kun piti juosta hoitamassa muuttoasioita ja hyvästellä ihmisiä. Myös kameran puuttuminen vähensi kirjoittelua, kun kuvattomat tekstit on aina vähän plää.
Nyt oon kuitenkin tutussa ja turvallisessa Joensuussa. Bristolin ja Englannin jättäminen meni helpommin kun osasin kuvitella. Voi olla, että auttoi, kun oli ystäviä matkassa. Vikoina päivinä kerkesi vielä nähdä rakkaimmat paikat ja syödä vuoden edestä leipää, hummusta, keksejä ja salt & vinegar-sipsejä. Tuli liikuttua myös pitkin Lontoota metron sijaan bussilla ja overgroundilla, mikä oli hermojaraastavaa ja uutta, mut ainakin säästettiin rahaa ja opittiin uusia reittejä.
En jotenkin vielä tajua, että kohta ei lähdekään lento enää takas Brittilään, mutta oon kyllä tosi tyytyväinen siihen, että sai jo palata. Suomen ja etenkin Joensuun kesä on jotain niin parasta ja tietty täällä on nyt lähellä kaikki tärkeimmät ihmiset. Vaihto meni yllättävän nopeasti, vaikka toisaalta kun miettii mitä kaikkea ehti 10 kuukauden aikana tapahtua, niin voisi olla kyseessä pidempikin aika. En muuttaisi mittään ja oli kokemus, joka muutti miuta monella tapaa. Muistojen lisäksi oon aika monta upeaa ystävyyssuhdetta rikkaampi.
Tämän blogin elämä taitaa päättyä nyt tähän, sillä haluan pitää tän vaihtariblogina ja jatkaa ehkä jonnekin muualle muita juttuja. Kuhan kyhäilen uuden blogin, niin viskaan linkin tänne.
Kiitos ja hei. Loppuun kappale, joka tulee tuomaan vikat Englanti-päivät ainakin miulle ja muutamalle muulle mieleen.
