sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Turkoosia, ruskeaa ja vähän punaista

Kuva napattu suoraan Googlen syövereistä.

Tänään kutsui Jyväskylä pitkästä aikaa ja vähän pidemmäksikin aikaa. Miten pitkä viikko nyt on, mutta joka tapauksessa. Mie oon ihan laiminlyönyt tän kaupungin, vaikka onhan tää oikeestaan se miun aito koti. Bussimatka meni ihmeen nopeesti ja etenin opiskelujuttujen kanssa ihan mukavasti. Viimeset 40 minuuttia torkuin ja heräilin vähän väliä random pikkulapsen hihkumisiin. "JUNATUNNELI, AUTOTUNNELI, BUSSITUNNELI.." Kyllä.
Asemalta lähdettiin Janin kanssa hakemaan porukoiden kämpän avainta. Tajusin just, että tais olla viimenen kerta, kun käyn iskän tän hetkisessä työpaikassa. Se vaihtaa työpaikkaansa nimittäin jo ens viikolla.
Illalla hypähettiin ajatuksellisesti ja visuaalisesti Ranskaan, sillä pääsin vihdoin tsekkaamaan kauan oottamani Le Havren. Aika hienohan se oli ja nättiä katottavaa. Jossain vaiheessa vaan meinasin menettää hermoni värimaailmaan, joka oli tajuttoman nätti, mutta aloin ehkä vähän liikaakin keskittymään pelkkiin väreihin.
Jotenkin tosi hassua, että miun lapsuuden totaalinen fanituskohde Rasmus(ja myös The Rasmus) ilmaantui kuvioihin just nyt. Iskä oli nauhoittanut tyypeistä kertovan pätkän, jota nyt sit tässä samalla tsekkailen. On tosi hassua, nuo biisit iskee edelleenkin jonnekin tosi syvälle ja tuo jonkun vanhan olotilan päälle. Vaikka ei ookaan enää semmosta musiikkia mitä kuuntelisin, niin silti nuo kaikki vanhat kappaleet on vaan jotain, joka kuuluu miun menneisyyteen niin paljon, että ne kuulostaa vaan ihan tajuttoman hienoille. Olinhan mie Rasmus-fani yhteensä noin kymmenen vuotta. Fanaattinen fani. Hihi, nauran pienelle miulle, jonka huone oli kattoon asti vuorattu kuvilla ja jolla oli tosi arvokkaita The Rasmus-laatikoita, jotka sisälsi vaikka mitä jännää. Eikä ollut yhtään outoa jonottaa keikalle vuorokautta. Tai matkustaa toiselle puolelle Suomea vain seisoakseen monta tuntia festarilavan edessä ja odottaa iltaan, että tyypit tulee soittamaan. Kohta kuulen uusimman kappaleen noilta ja saa nähdä mitkä olot siitä tulee.
Jostain syystä viimeaikoina entinen ja nykyinen on muutenkin pomppineet oudosti esiin. Hassuja asioita tapahtuu ja tuntuu, et tosi moni juttu on tarkoitettu menemään just näin. Jään mielenkiinnolla odottamaan mitä tuleva tuo.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti