Missä koti?

 Miun parhaat ystävät lähti tänä aamuna takas Lontooseen ja sieltä kohti Suomea. Olin kateellinen, kun oisin halunnut hypätä mukaan, vaikka lumiset maisemat ei houkuttelekaan. Tai sitten vastaavasti nuo ois voineet olla hieman pidempään täällä. Meillä oli ihan loistava viikko täällä yhessä. Kerettiin vaellella pitkin Bristolia, juhlia synttäreitä, käydä uusissa paikoissa ja eilinen seikkailtiin päiväseltään Camdenissa. 

Sattu myös tosi kummia juttuja, kuten tuntemattoman takin päätyminen meille sisältöineen. Metsästettiin omistajaa turhaan, mutta palautettiin se lopulta mahdolliseen paikkaan, josta se on meille kävellyt. Toivottavasti joku joskus löytää omaisuutensa. Tepalta katosi useampikin tavara, mutta nekin saatiin lopulta oikealle omistajalle. Kaikkein parhaimmat muistot jäi meijän eväsretkistä millon kauppakeskuksen penkeille ja millon Brandon hillille ("Skins-penkki"), missä hölmö koira yritti kuumeisesti etsiä palloa turhaan. Melkein kidnapattiin vahingossa naapurin kissakin, huhups.

Addiktoiduttiin pussikeittoihin ja jäädyttiin lämpötilan tipahtaessa yhtäkkiä miinuksen puolelle. Täällä taas hysteria valloillaan, kun vähän pakastaa ja lunta sataa. Säähän ei oo kyllä luottaminen, niinkun tänään totesin, kun revin linkkipysäkillä ylimääräisiä villatakkeja pois, kun yhtäkkiä paistoikin aurinko ja oli kunnon lämpöaalto päällä.

 Siivoilen täällä nyt. Tyttöjen jälkeen meiltä jäi sata kassia roskia, ties mistä tulleet. Ongelmana on, että roska-auto on laiminlyöny meijän kadun roskiksia viimeset viikot ja ollaan ahdettu roskia jätesäkkeihin, jotka pitäis pian saada täältä muualle. Pahvinkeräysläjä kaatuu pian päälle ja muovipulloarmeija on valloittanut pyykinpesutilat.. 

Mut kaikesta huolimatta miulla on nyt silkkikeittoa täällä. Tein ison satsillisen, jonka pakastan ja syön tyhminä päivinä. Se on oikee taikakeitto, joka parantaa taudit ja saa hyvän mielen. Kiitti iskälle, joka kehitti ja ihastutti miut. Eikä oo vaikeeta tehhä. Porkkanaa, sipulia, kasvislientä ja soijakermaa ja kaikki soseutetaan sekasin.
Niin, ja tää hetki taitaa olla alkua tuleville muutoksille. Oon alkanut ettiä vähän aktiivisemmin asuntoa Joensuusta, perehtymään viimesiin kouluhommiin ja muutenkin miettimään elämää vähän pidemmälle kun seuraavaan päivään. On nimittäin enää neljä lyhyttä (tai liian pitkää) viikkoa jälellä yliopistolla. Kaverit alkaa valmistumaan ja mie lennän pian Suomeen pidemmäksi aikaa. Kaverivierailut täällä suunnalla on hetkeks ohi ja jotenkin on vaan niin outo ja sekava olo kaiken kanssa, kun en oikein osaa tajuta, että minne kuulun. Tänne vai Suomeen vai johonkin välimaastoon, kun mikään ei tunnu just nyt kodilta. Muutenkin vuosi meni liian nopeasti, vuosi siitä, että mietin samoja juttuja, että missä asun ja metsästin kämppää ja pohdin tulevaa. Toivottavasti ens vuonna tähän aikaan ois asiat vähän enemmän paikallaan ja sais asua hieman pidempään aloillaan. Miuta stressaa myös miun terveys, joka ei oo ollut pitkään aikaan ihan kohillaan. Tyhmät fiilikset vähän kaikesta. Hämmentyneet sanoisinko.

No jospa tän tyhjän olon parantais illalla oleva Rae Spoonin keikka, jonne mennään A-K:n kanssa.