Aloin kattomaan vanhoja kuvia ja huomasin, että miun pää on muuttunu yllättävän paljon viimesen 7kk aikana. Sen lisäks, että painan nyt 8kg enemmän kuin lähtiessä eli naamanmuoto on muuttunut, niin on myös hiuksetkin. Eka kuva on pari päivää ennen Bristoliin muuttoa.
Seuraavana päivänä eli muuttopäivänä mulla olikin jo tummempi tukka.
Ja sit parin viikon jälkeen se meni punertavammaksi.
Sit tuli mun pipokausi. Pidin koko ajan pipoa tai yhtä hupparia, jonka huppu on tavallaan pipo.
Lopulta vietettiin äärettömän pitkät tunnit meijän olkkarissa ja Sarah rakenti miulle rastojen alut yhessä Iidan kanssa. Jatkettiin seuraavana päivänä ja alussa ne oli yhtä höttöä ja sojotti minne sattui. Bussimatkat Lontooseen ja ekat couchsurffaus-kokemukset piti sisällään virkkuukoukun avulla korjailua.
Sitten tutustuin Karolinaan, joka teki niistä jämäkämmät ja taiteili erilaisia kampauksia.
Vaihoin samaisen typykän innostamana normihiusväreistä hennaan. Pää meni porkkanaksi.
Joululomalla Johanna fiksaili rastoja, kiinnitti muutaman entisen pätkänsä sekaan ja koristeli helmillä.
Sit tuli vaihe, että ulkona satoi jatkuvasti ja piti alkaa pitämään rastakasaa päässä, että sai pipon tai hupun suojaksi kylmyydeltä ja sateelta.
Nyt oon pysynyt porkkanana ja rastat on venyneet pituuttaan. Niskan siili kaipaa kipeästi värjäystä ja lyhenemistä ja pötykät fiksailua. Puolet helmistä on tipahdelleet teille tietämättömille ja otsis katkesi eilen tosi lyhyeksi. Tällä hetkellä miuta tympii koko rastat ja harkitsen jo niistä luopumista, mutta ehkä en ihan viel. Hassua huomata, että miten monta tarinaa ja ystävää näihinkin hiuksiin loppujen lopuksi liittyy. Muistoja, jotka kulkee koko ajan mukana, kunnes joskus pätkäisen pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti