Oon nimennyt tän kaverin Koripalloksi. Näitä on kaksi. Toinen on musta ja valtava. Tämä hyörii usein jaloissa, kun törmätään talon portaikossa. Hurisee ja pyytää päästä sisälle. Sen jälkeen ei lähtisi kulumallakaan pois.

Onnelassa on menty viime aikoina taidokkaasti ristiin rastiin ihmisten kanssa. Kaikilla on jotain omaa meneillään, ja tuntuu, että meillä on aikaa törmätä lähinnä keittiössä iltaisin. Siellä vallitsee jatkuva kaaos, joka lähtee monen tunnin siivoamisella. Sen jälkeen mennään päivä pari siivosti ja pian on taas sama tilanne. Jospa tämä tästä rauhottuu.

Ehdin käydä vielä ennen joulua moikkaamassa mummoja Savonlinnassa. Ulkona oli kylmän raikas ilma ja illat alkoivat jo iltapäivästä, kun kaikki valo karkasi omille teilleen. Mummolan pihasta kaadettiin vanha poppeli pois. Oli kuulemma vaaraksi autoille ja ihmisille, kun sisus oli alkanut lahoamaan. Siinä se oli seissyt jonkun mukaan ainakin sata vuotta. Nyt siellä nököttää pelkät rungon tyngät.

 

Pieni pähkinä teille purtavaksi. Mistä löytyy kyseinen paikka Savonlinnassa?

Hakivat puuvanhuksen isoilla rekoilla pois.

Lumi tuli tännekin. Maannut lattialla katsomassa pönttöuunin uumenissa roihuavia liekkejä ja lämmittänyt käsiä niiden hehkussa. Valvonut liian myöhään ja kömpinyt aamulla hyiseen keittiöön syömään aamupuuroa. Ennen kaikkea ollut onnellinen siitä, että ollut juuri siellä missä pitääkin.

Yksi sivu elämästä käännetty, yksi uusi silta taas ylitetty tai mitä näitä nyt onkaan.
Työharjoittelu on nyt ohi ja voi miten paljon sieltä jäi käteen. Ei pelkästään taitoina, mutta myös uusina kokemuksina. Tutustuin upeisiin persooniin ja haalin ideoita siitä, mitä elämältäni haluan. Tällä hetkellä miulla tuntuu olevan aika hyvin palaset kaiken suhteen kohdillaan.