Kuppi täyteen, hiiohoi!

 Tässä postauksessa tunnelmia Italian kahviloista, pubeista ja juomingeista. Ajauduttiin erilaisiin paikkoihin pitkälti sillä periaatteella, että mikä näytti ulkoisesti ja kävijäkunnaltaan hyvältä. Tän lisäksi olin tulostanut Couchsurfingin kautta yhden paikallisen kyhäämän non-touristic -henkisen oppaan, jossa kyseinen kaveri suositteli omia lempparipaikkojaan. Katsastettiin näistä aika monta ja ei valittamista.
Ensimmäinen paikka, johon ajauduttiin ihan sattumalta oli San Lorenzon alueella sijaitseva San Lorenzo cafe (kuvat yläpuolella). Paikka oli tosi viihtyisä, istuttiin lattiatyynyillä ja seinillä oli shishoja (vesipiippuja), joita olisi varmaankin saanut maksua vastaan poltella. Vetäistiin lakritsiteetä laajasta tee-valikoimasta ja lueskeltiin lehteä, johon oli listattu viikon live-esiintymisiä yms. Roomassa. Tuonne paikkaan olisi ollut kiva palata vielä reissun aikana katsomaan meininkiä illemmallakin, mutta jotenkin se lopulta jäi.

Yhtenä päivänä vierailtiin hieman boheemissa ja rähjäisessä Trasteveren kaupunginosassa. Paikka oli pullollaan ulkoterasseja lämpölamppuineen ja pienia kuppiloita, joista päädyttiin erääseen hörppimään roomalaista kaljaa ja katsomaan telkkarista jalkapalloa. Hieman englantilainen tunnelma kieltämättä. Kannattaa muuten tarkistaa netistä tai jostain luotettavasta lähteestä etukäteen pubejen tarkat sijainnit. Samaisena päivänä metsästettiin suhteellisen kauan yhtä pubia, löytämättä koskaan perille asti. Todella monet muutkin paikat, joiden osoitteet meillä oli, tuppasivat olemaan teillä tietämättömillä tai vastaavasti kiinni.

Roomassa lemppariksi muodostui San Lorenzossa sijaitseva 32. Paikka oli tosi lämminhenkinen ja sieltä olisi saanut pienestä keittiöstä ruokaakin. Siellä käyvä väki on ilmeisesti suhteellisen samana pysyvää, ainakin niillä kahdella kerralla jolloin itse sinne eksyttiin. Ehdittiin tulla itsekin jo niin tutuiksi, että muutama tyyppi alkoi jo morjestamaankin. Paikasta kertoo varmasti se, että ensimmäistä kertaa tuonne mennessä mennään tilaamaan punkkua tiskiltä. Vanhempi mieshenkilö valahtaa englantia kuullessaan tiskin varaan ja pyörittelee uupuneena päätään. Kieli vaihdetaan italiaan (jolla osaan ihme ja kumma tilata alkoholini ja teeni) ja tyyppi valuttaa suuresta lasipallosta punkkua kahteen kertakäyttömukiin. Mukillinen maksoi euron ja kun ojensin 10 euron setelin, niin samainen päänpyörittely jatkuu - liian iso raha. Maksettiin pikkuhiluilla ja setä oli tyytyväinen.

San Lorenzossa riitti hauskoja paikkoja. Yhtenä iltana lähdettiin suositusten perusteella katsastamaan Celestino-nimistä pubia, mutta ihmispaljoudesta johtuen jätettiin väliin ja päädyttiin kuuntelemaan live jazzia - hyvä valinta sekin. Kyseisessä paikassa oli yli-innokas asiakaspalvelu. Heti sen jälkeen kun oli saavuttu paikalle, niin työntekijä jäbä ohjasi meidät istumaan. Oli niin täyttä, että pöytiä ei riittänyt, joten meille raahattiin pieni kukkatelinetaso pöydäksi. Punkku oli tähän mennessä parhainta ja musiikki hyvää. Italialaiset osaa jammata ja pitää hauskaa kadehdittavalla tavalla. Tuolla harvemmin tuli törmättyä ympäripäissään olevaan juhlakansaan (tai sitten oltiin liian aikaiseen liikenteessä). Porukka tanssi ja lauloi avoimesti ja musiikki oli sellaista, josta sai ihan uskomatonta energiaa.

Joinain iltoina hulmuaminen pitkin kaupunkia jäi väsyneiden jalkojen ja mielen takia vaan haaveeksi, mutta silloin saattoi nauttia lähikaupasta ostetusta viinistä tai olusesta. Despa(i)rin punkku verotti muutaman euron. Viinipullon perushinta olikin alle vitosen ja kyseessä ei ollut edes mitkään kyykkyviinit. Parastahan oli se, että meillä ei ollut hotellihuoneessa viinipullonavaajaa. Pullo saatiin kuitenkin auki pinsettejen ja kuulakärkikynän avustuksella.

Firenzessä pubeilu jäi ainakin omalta osalta vähän vähemmälle, kun satuin sairastumaan heti sinne saavuttuamme. Käytiin kuitenkin tekemässä pienimuotoinen kierros lähipaikkojen lisäksi sillan toisella puolella Oltrarnon kaupunginosassa, joka on opiskelijoiden ja taiteilijoiden suosima alue. Käytiin paikassa, jonka nimi viittasi jotenkin kirjastoon ja kahvilaan, en muista nyt tähän hätään tarkemmin. Paikka oli värikäs ja notkui kirjahyllyjä. Vessassa oli kunnon valoshow menossa.

Teenjuojan tuli kyllä sorruttua useampaan otteeseen kahvien pariin tuolla reissulla. Halpa viini ei tehnyt hulluksi ja pakottanut ostamaan kymmentä pulloa Suomen puolelle. Sen sijaan oli kivaa ostaa tuliaisiksi vinkkupullo, joka oli valmistettu Chiantissa, jossa vierailtiin itsekin katsomassa niitä silminkantamattomiin jatkuvia peltoja. Suomen puoleen kaipaisin yhtä eloisaa musisointia, kuin tuolla tuntui olevan tarjolla sekä niitä jännittäviä salakapakoita, joista monessa paikassa kirjoiteltiin. Niin, ja en pistäisi pahakseni jos täälläkin täytettäisiin punkkulasi yhtä täyteen kuin Italian kuppiloissa.