Palailen tässä juuri Savonlinnan mummola-reissulta takaisin Joensuuhun. Bussimatka kestää paria minuuttia vaille kolmisen tuntia. Jotenkin oon aina vihannut bussimatkoja, mutta tällä hetkellä tää tuntuu kivammalle vaihtoehdolle, kuin juna. Netti toimii paljon paremmin bussissa ja matkakin menee siitä syystä nopeammin kun voi kuunnella musiikkia. Miun on pitänyt tosi kauan hankkia uus mp3-soitin, mutta en niin kauan ennen kuin saan sen aikaiseksi, niin kone toimii musiikin lähteenä. Näytän kyllä aika urpolle, kun istun täällä mikillinen kuulokesetti päässä.
Ulkona on ihan kesäinen sää ja oonkin psyykannut itteni siihen, että jos tää sama hienous jatkuu Joensuussa, niin lähen illasta vielä lenkille.

Mulla on eessä matkustuspitoinen Suomen kesä. En oo pysynyt hetkeen Joensuussa viikkoa kauempaa ja seuraava viikko ei tuu olemaan poikkeus. Vietän nyt alkuviikon Joensuussa ja sitten hyppäänkin junaan ja lähden muutaman viikon mittaiselle retkelle, johon sisältyy Jyväskylää ja Tamperetta. Tampereelle meen äitin kanssa kahdestaan näillä näkymin. Ensin miun oli tarkoitus olla siellä yksin Vegfestin tiimoilta, mutta innostin äitinkin mukaan. Ei ollakaan oltu ikuisuuteen reissussa kahdestaan. Enkä oo ollut muutenkaan viime kesän Lontoo-reissun jälkeen hotellissa yötä.

Oon tässä pari iltaa selaillut taas Englannissa opiskelevien tyyppejen blogeja ja samalla tutkinut vähän noita Bristolin lähistöllä sijaitsevia kaupunkeja. Bath näyttää varsin hienolle ja sinne taisi olla junalla vain 15 minuutin matka. Siinä lähistöllä on aika useita muitakin kaupunkeja, joten jos pääsen vaihtoon, niin haluan kiertää nuo kaikki.

Tosi moni on pelotellut, että kirjallisuuden opiskelu Bristolissa pitää oikeasti sisällään todella paljon sitä lukemista. Suomessa kirjallisuuden opinnoissa toki on myös paljon luettavaa, mutta aika helposti ne tentit on menneet läpi silläkin, että lukee noin suurin piirtein jotain ja googlettelee sitten mukavasti joidenkin teosten juonia. Tuolla se opiskelu tulee olemaan varmasti erilaista, sillä täytyy oikeasti tehdä hommia sen eteen, että opinnot edistyy. Kirjallisia töitä on Suomeen verrattuna enemmän ja enää ei riitä se "vähän sinne päin" esseiden pituusmääräysten noudattaminen. Jos Suomessa esseen pituudeksi pyydetään 6-10 sivua tekstiä, niin läpi pääsee ali - tai ylimittaisellakin työllä. Tuolla taas annetaan töiden pituusrajoitukset sanamäärän perusteella ja niitä tulee noudattaa todella tarkasti. Sanamäärä saa ylittyä tai alittua kuulemma vain 5-10 prosentilla tai muuten arvosana laskee automaattisesti.
Vähän pelottaa ennakkoon jo se, että miten opiskelu tulee sujumaan englanniksi. Mie tiedän hallitsevani englannin ihan hyvin, mutta jos lukemista tulee ihan äärettömästi ja pitäisi osata tuottaa tieteellistä tekstiä, niin sitten en ookaan enää ihan niin varma taidoistani.
Oonkin nyt aloittanut preppaamisen syksyä varten. Koska mulla on kesäksi varattuna tuo operaatio 21 kaunokirjallista teosta, niin luen nyt niitä myös englanniksi. Tällä hetkellä on menossa Robinson Crusoe ja vaikka teksti on minimaalisen pientä, niin oon pärjännyt ihan hyvin. Tosin tää lukutahti on aika hidas. Oon sivulla 20 ja aion tänään hylätä idean siitä, että katsoisin jokaisen tuntemattoman sanan sanakirjasta. Muuten tää kirja on lukematta vielä elokuussa. Seassa on vanhaa englantia, mutta se on auennut yllättävän hyvin asiayhteyden perusteella. Uskosin, että tää englanniksi lukeminen nopeutuu mitä enemmän lukee. Oon lukenut jo useita vuosia kirjoja englanniksi, mutta nykyaikainen kirjallisuus poikkeaa aika paljon vanhemmasta, joten tässä miulla on vielä parantamisen varaa.