Tekniikan ihmelapsi tässä hei. Sain tänään johdon, jolla voin siirtää kännykästä kuvia koneelle. No, en jostain syystä saanut siitä huolimatta kuvia siirrettyä, jee. Pitää joku päivä pyytää sitten kyseisen johdon omistaja neuvomaan. Kyllä mie omalla johdollani osasin, mutta tuon kanssa ei nyt vaan jostain syystä saanut minkäänlaista yhteyttä kännykän ja koneen välille. Hö. Teenpä nyt sitten siitä hyvästä päivityksen, joka olisi pitänyt tehdä jo joskus huhtikuun alussa. Nimittäin koti-päivitys.
Tosiaan muutin keskustan opiskelijayksiöön tarkalleen ottaen 4.4. Tää on ihan loistavalla paikalla, jonka lisäksi miun vuokra tipahti useilla kympeillä alaspäin. Joensuun kodeista tää menee ehdottomasti kärkipäähän. Parveketta mulla ei oo, mutta ranskalainen parveke kylläkin. En kyllä tee mitään erityistä partsilla ja vierailijat käypi ylimmän kerroksen yleisellä kattopartsilla tupakalla.
Voin jo nyt sanoa, että mua tulee harmittamaan ihan sikana, jos en pääse syksyllä vaihtoon ja joudun etsimään uuden kämpän täältä. En nimittäin oo tän kämpän päävuokralainen vaan pelkästään alivuokralla elokuun loppuun asti. Se oli muuttaessa ihan älyttömän hyvä diili, koska kaavailin, että pääsen tästä suoraan sitten Bristoliin. Nyt vaan yhä panikoin, että entä jos tuleekin kielteinen päätös. Tässä iässä solukämppä ei houkuttele enää (paitsi Englannissa!) ja yksiöitä täältä on ihan äärettömän vaikeaa saada. Se on sitten sen ajan ja hetken murhe. Tällä hetkellä nautin vaan näistä parista kuukaudesta, jotka saan vielä asustella tässä.
Kisut on tykänneet myös, mutta voin kertoa, että isommasta asunnosta yksiöön muuttaminen ei ollut ihan unelmaa alussa, eikä vieläkään. Aiemmissa asunnoissa kisuja ei yöaikaan yleensä nähnyt, kun olivat jossain muissa huoneissa, mutta tässä yksiössä herään tuskaisen usein siihen, että joku hyppii mahalle, jalalle, kädelle. Moa on ihana, kun nukkuu suhteellisen rauhallisesti alkuyöstä vieressä, mutta varsinkin aamuyöstä noilla molemmilla on joku rallivaihe päällä ja sinkoilevat minne sattuu. Eilen aamulla keittiön lattialle oli levitelty mun kengät. Ne oli yöllä avanneet eteisen kenkäkaapin ja vetäneet kaikki kengät ulos. Joku kerta oli verhot puoliksi irti ikkunasta ja yleisin on kaadetut valokuvat. Enää en niin usein herää, mutta ekoilla viikoilla täällä oli unensaanti pikkusen hankalaa.
Tää talo on kokonaisuudessaankin aika rento. Porukka alkaa juttelee pyykkituvalla, kaikki moikkaa rapussa törmätessään ja ovia jäädään yleensä pitämään auki toisille. Paljon ystävällisempää väkeä, kuin missään aiemmassa, mikä on musta tosi kummaa, sillä voisi stereotyyppisesti ajatella, että sellaisissa taloissa, joissa asuu "kunnolliset" työssäkäyvät perheet sekä mummot, olisi suhteellisen kohteliasta porukkaa. Mun kokemukset on täysin päinvastaisia, sillä edellinenkin talo oli yksi kyttääjien ja nimettömien lappujen lähettäjien paratiisi.
Jos nyt jotain miinusta tahtoo etsiä, niin liian pienelle tuntuva tila kissojen kanssa sekä tosi ohuet seinät. Naapuri haukottelee jotenkin todella oudosti tai sitten nää seinät on vaan todella todella ohuet, sillä se kuuluu tänne. Samoin kuuluu rappukäytävään sanasta sanaan kappaleet, joita porukka kuuntelee. Eipä tuo oo haitannut. Tässä tyytyväisenä elelen nyt siihen elokuun lopuille. Näkee sitten missä maassa on seuraava koti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti