Tässä on taas vierähtänyt tovi, että olisin kirjoittanut jotain pidempää tekstiä. Tällä kertaa mennään taas kuvien kera, niin saan vähän paremmin järjesteltyä tapahtumia. Ensimmäisenä ja tällä hetkellä ajankohtaisimpana on kandin palauttaminen. Elikäs kandi meni palautukseen keskiviikkona ja tänään kävin kirjoittelemassa kypsyysnäytteen alta pois. Neljän sivun verran tekstiä, jossa esittelin tutkielmani teoreettisia/metodologisia lähtökohtia ja keskeisiä tuloksia. Jotenkin on nyt hyvin sekava, mutta samalla myös huojentunut olo, kun pääsin vihdoin koko kandista eroon. En vaan jotenkin hahmota vielä sitä, että en joudu oikeasti enää koskemaan ekokritiikkiin(paitsi jos sama aihe jatkuu gradussa) tai muuhunkaan kandiin liittyvään. Yksi suuri urakka taas opiskelujen kannalta suoritettu. Mie tosiaan tein sen, vaikka moneen otteeseen teki mieli lopettaa koko homma kesken. Syksyllä tuli useaan otteeseen vajottua lähes epätoivon valtaan, kun aihetta ei vaan löytynyt ja sitten kun vuosi vaihtui niin iski totaalinen lamaantuminen ja kyvyttömyys kirjoittaa työtä saatika lukea tutkimuskirjallisuutta. Jossain vaiheessa koko homma sitten lähti paniikinomaisesti käyntiin ja voin vaan kauhulla muistella niitä päiviä ja viikkoja, jotka istuin aamusta iltaan yliopiston kirjastossa naputtelemassa tekstiä ruudulle. Lopulta siitä sitten syntyikin jotain ja nyt sekin on vaan yksi suoritettu etappi muiden opiskeluhommien joukossa.
Toukokuussa vierailin useita kertoja Jyväskylässä ja oltiin menossa milloin missäkin perusporukan kanssa. Yläkaupungin yö oli legendaarinen puistohengailuineen ja erinäisine seikkailuineen. Ilokivestä löytyi kuun lopussa punk-häppeninkiä ja Mustan Kynnyksen terassikin tuli korkattua auringon vihdoin paistaessa lämpimästi.
Vietettiin toukokuussa myös tyttöjen iltaa Kuokkalassa. Tuli kamala ikävä lapsuuden yökyläilyjä, joten päätettiin yöpyä pitkästä aikaa samassa osoitteessa samalla periaatteella. Iltaan kuului leffoja, hirmuisesti naposteltavaa ja stereotyyppisesti tyttöjen ilta meiningeissä piti lätkäistä kasvonaamiot naamaan. Tätä täytyy harrastaa useamminkin.
Toukokuun viimeiset päivät meni Joensuussa ja sain tytöt muutaman päivän vierailulle tänne. Tytsyt kävi katsomassa Radio Rockin livelähetyksen torilla, mutta itse missasin sen kandin palautuksen takia. Kierreltiin kaupungilla, poikettiin Jokelassa ja seikkailtiin Joensuun yössä. Vaikka itse en joutunut edes matkustamaan minnekään, niin olo oli aikalailla väsynyt ja loppuunkulunut torstaina tyttöjen lähdettyä kotiin. Joensuu tuntuu aina ihan erilaiselle, kun tänne tulee joku käymään. Tämäkään kerta ei ollut poikkeus, sillä sattui ja tapahtui mitä kummallisimpia asioita.
Vaihtoasiat ovat edenneet taas pienen askeleen verran eteenpäin. Saatiin keskiviikkona sähköpostia UWE:n kv-henkilöltä, joka ilmoitti meille UWE Welcome-nettisivuston tunnukset. Kyseiseltä sivulta löytyi muutama viesti, jotka käsittelivät asuntolapaikan hakemista sekä tulevia toimia. Eilen tipahti vielä toinen viesti postilaatikkoon, jossa meille annettiin tarkemmat kuvaukset kursseista, joita voidaan valita. Aiemmin valitsemani kurssit menivät heti uusiksi, sillä niistä 75% oli Level 3:lta ja nyt selvisi, että me voidaan ottaa vain kahden ensimmäisen levelin kursseja. Täyttelin uuden opintosuunnitelman ja nykyiset kurssit, joille haen, vaikuttavat järjettömän työläille, mutta ihan mielenkiintoisille.
Asunnon hakeminen alkoi eilen. Istuttiin Iidan kanssa pari tuntia kahvilassa etsien yksityiseltä asuntoa. Operaatio oli rasittava ja hermot riekaleina selailtiin lukemattomia vuokranvälitysfirmojen sivuja sekä asuntotarjouksia. Aika toivotonta se koko homma oli, kun tarvitaan asunto vasta syyskuussa ja tällä hetkellä vuokrataan lähinnä nyt vapautuvia asuntoja.
Vuokrat vaihteli ihan mielettömästi asunnosta riippuen, kun välillä vastaan tuli jättimäisiä kämppiä muutamalla sadalla punnalla, kun taas välillä lähemmäs tonnilla.Vuokrat oli ilmoitettu pw-systeemillä eli viikossa maksettavana summana ja välillä taas pcm eli kuukausivuokrana. Opin tuossa hässäkässä ainakin aika paljon uutta sanastoa koskien asuntoja. Kirjoitettiin jopa yhdestä asunnosta kysely välittäjälle, mutta tietenkin sekin on vapaa jo nyt, joten menetetty.
Tänään päädyin jotenkin sitten katselemaan yliopiston asuntoloita uudella silmällä. Lopulta olinkin sitten jo tullut siihen tulokseen, että asuntola on parempi vaihtoehto. Siihen sisältyy bussikortti, sähkö yms. sekä samalla tutustuu väkisin muista kulttuureista oleviin ihmisiin ja oppii varmasti paremmin kieltä, kun ei pälätä jatkuvasti vain suomea. No, huonona puolena on tietysti järjettömät vuokrat, jotka olivat poikkeuksetta 600-800e/kuukausi. Yhdestä soluhuoneesta! Hain joka tapauksessa nyt asuntolaan.
Asuntolapaikan hakulomakkeeseen sai valita neljä eri vaihtoehtoa. Ensimmäiselle ja toiselle sijalle valitsin UWE Housesin Fishpondsin ja Frenchayn alueilta. Kyseessä on siis perusenglantilaisia taloja, jotka ovat opiskelijoiden käytössä. Meininki ei siis vaikuta ihan perusasuntolamaiselle vaan talo jaetaan opiskelijoiden kesken. Tykkäsin erityisesti tästä sen takia, että en halua laitosmaisiin kerrostaloihin opiskelemaan. Kerrostaloista saa tarpeeksi Suomessakin.
Kolmantena vaihtoehtona miulla on Glenside Campuksen asuntola. Siinä vetosi erityisesti rakennuksen soma ulkoasu sekä sen sijaitseminen Fishpondsissa.
Viimeiseksi vaihtoehdoksi valitsin St. Matthias Campuksen eli tulevan opiskeluympäristöni asuntola. En olisi uskonut, että laitan tätä vaihtoehtoihini sillä heti vaihtoon hakiessani mietin, että en missään nimessä suostuisi asumaan samassa paikassa missä käyn tunneilla, mutta tähän lopulta päädyin sittenkin. Alkuajan haaveilut City Center-majoituksesta karisivat samantien, kun selvisi, että vuokra Marketgate-asuntolaan on euroissa noin 800/kuukausi ja asuntola ei muutenkaan viehättänyt ulkonäöllisesti. Se on sellainen äärettömän suuri kerrostalo. Jos mennään Englantiin, niin tahdon myös asua englantilaisesti Suomesta poikkeavassa asunnossa.
Joten viimeisimpänä valintana St. Matthias. Suloinenhan tuokin rakennus yllättäen taas on.
Toivon kuitenkin, että pääsisin ensimmäisiin hakutoiveisiini asustelemaan. Lisäinfoja odotellessa.
Kandirupeaman loppumista juhlistan niinkin railakkaasti, kuin löhöilemällä kotisohvalla ja katsomalla jonkun kirjastosta lainatuista elokuvista. Huomenna jatkuu taas opiskeluhommat, sillä eihän tämä kesä ole opiskeluvapaa laisinkaan. Suurin urakka on joka tapauksessa alta pois ja nyt voi ainakin vähän hengähtää.
Onnea kaikille tänään ja huomenna valmistuville!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti