Halusin vaan kirjottaa, että miten miun iskä on paras iskä. Miten se tekee parasta silkkikeittoa ja ylipäätänsä kaikkia ruokia. Miten se on rento iskä, kun aina kuuntelee kaikki miun oudot tarinat ja vitsailee asioista. Miten se on luonut miun vanhasta huoneesta 70-luvun. Miten se kuuntelee ihan törkeen hyvää musiikkia ja keskustellee miun kanssa kirjoista ja elokuvista. Miten se auttaa sanomalla tsemppaavia asioita, jotka on fiksuja, mutta ei kliseitä. Miten sillä on ollut elämässä rankkoja asioita, mutta silti se on säilyttänyt jonkun nuoruuden ilon ja innon ja osaa olla onnellinen pienistä jutuista. Miten se osaa arvostaa vanhaa ja yksinkertaista. Miten se on vaan ylipäätänsä iskä, josta oon niin onnellinen.

Tämmöstä pitäisi muistaa useamminkin miettiä ja arvostaa.