Aikamoista. Ohut pyörä a.k.a tappopyörä vei eilen koululle ja sinnepähän jäikin yksin koulun pihaan, kun meinas sen verran onnistuneesti viiä miut ojaan ja auton alle toimimattomine jarruineen ja liian mataline satuloineen. Illalla oli Bristolin oman vegaaniuttajan, Alanin järkkäämä Vegucated-leffahärdelli, jossa oli ihan älyttömästi ilmasta ruokaa, stand-up tyttö, dokkari ja arpajaisetkin. Sen jälkeen alko kauhujen yö, joka ei koskaan loppunu. Vaihtu aamuun ja tässä istun yhä. 2800 sanaa vajaampana, mutta essee lähti opettajalle ja mie oon jotenkin kummasti yhä hengissä ja aika virkeenäkin. Päätin, että teen voimilla mennään iltaan asti, enkä ala tässä päivällä nyt mitään nukkumaan. Vähän pomppii tummia hahmoja silmissä ja naurattaa kaikki, mutta ei haittaa. Skypen välityksellä tuntuu, kun olisin samassa huoneessa yhden örvelön kanssa.
Niin, eikä unoheta! Miun päivieni ilo, the talo näkyy tossakin ruudulla. Vähintään kerran päivässä pitää muistaa ihastella ja tutustua siihen. Pian tavataankin jo livenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti