[Hyvinkin aiheeseen sopiva kuva. Eiku, tein speltti-&ruisjauhopohjaisen pitsan täytteillä, joita löyty kaapista. Oli hyvää, vaikka näyttää vähän ankealta.]
Vuos sitten olin just muuttanut uuteen kotiin Joensuussa. Oli paljon pahvilaatikoita, järjesteltävää ja hirmusen jännää aikaa muutenkin se. En ollu sitä ennen asunu kertaakaan kunnolla yksin, kun asumiset oli keskittyny lähinnä solukämppään ja tyyppien kanssa yhteiseloon. Oli tosi erikoista, mutta samalla kivaa asua ihan yksin kissojen kanssa. Sai mennä ja tulla ilman, että kukaan kyseli monelta oon kotona ja ruoka-ajat sun muut sai hoitaa ite. Sitten muutin Bristoliin kolmen ihan tuntemattoman enkkutyypin kanssa. Joka on ollut aikamoista totuttelemista, vaikka oon ollu tosi onnekas saadessani niin hienot tyypit kämppiksiksi. Huonomminkin ois voinut sattua nimittäin.
Nyt oon taas siinä pisteessä, että joudun selailemaan päivittäin asuntoilmoituksia ja kirjottelemaan niitä hakemuksia. Tartten uuven kodin kesäkuusta lähtien Joensuuhun ja se on taas sama homma kuin tänne tullessa - netin kautta ilman mahollisuuksia mennä paikan päälle kattelemaan. Jossain vaiheessa miulle heräs yksiötä ettiessä kuitenkin into kommuuneja kohtaan. Tää on taas yks asioista, joista oon vuosia puhunut ja haaveillut, mutta ollut kumminkin vähän epäluulonen, pelkuri. Niin, ja on siinä ollut sekin, että sopivaa porukkaa ja taloa ei oo vain osunut kohdalle. Täällä ollessa oon kuitenkin nyt ihastunut niin paljon kaverin kommuuniin, että haluan oman. Haluan porukan, jonka kanssa asua kivassa puutalossa ja jolle leipoa tyhmännäkösiä leipomuksia. Paikan, jossa on oma huone, mutta mahdollisuus myös kommunikoida toisten kanssa, jos sille päälle sattuu. En kaipaa kerrostaloon ja kaupungin keskelle. Se on tullu viimeistään näiden seitsemän kuukauden aikana selväksi. Oma pihakin ois vaan niin kiva. Eikä niitä kerrostalojen kyttääviä naapureita, jotka valittaa joka toisesta asiasta ja ei edes vaivaudu moikkaamaan rapussa.
Tänään on aprillipäivä ja mietinkin, että onko tää vaan julmaa aprillipilaa. Sillä. Kaveri ilmoitti, että kesäkuussa vapautuu paikka puutalokommuunista. Oma etu- ja takapiha. Omenapuita. Marjapensaita. Erillisessä rakennuksessa sauna. Sanonpahan vain, että jos kissa-allergisia ihmisiä ei osu kämppiksiksi, niin minä ja katit mennään tuonne. Jos meidät vain otetaan. Pääsen ens kuussa kattomaan kyseistä paikkaa. Nyt vaan leijun hetken unelmissa, joissa oon tehnyt omenapiirakan ja syödään sitä kavereiden kanssa siellä takapihan nurtsilla. Minun koti, oothan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti