Muutto osui mukavasti vapulle, mutta sain uuden kämpän avaimet käteen onneksi ennen varsinaista vappuhulinaa. Vanhan asunnon siivoamisessa ei tarvitse kiirehtiä, kun ei siihen ole kukaan uusi tulokas muuttamassa. Mikä on tietyllä tapaa lohdullista, sillä tuntuu aina niin ankealta, kun joku toinen vie entisen kodin. Tuo oli nimittäin paikka, jossa olisi voinut asua pidempäänkin, jollei homevaara olis ollut niin suuri ja ilma hankalaa hengittää.
No, mutta uusi koti on pikkuinen ja kiva, lähellä keskustaa, mutta tarpeeksi syrjässä että pääsee tarvittaessa metsikköönkin.
No, mutta uusi koti on pikkuinen ja kiva, lähellä keskustaa, mutta tarpeeksi syrjässä että pääsee tarvittaessa metsikköönkin.
Muuttoavun lisäksi tuli mieluisa yllätys sukulaisilta - skumppaa, serpentiiniä ja skumppalasit!
Tandem-neitsyyskin meni eilen illalla, kun kaveri pyysi kyytiin. Miten hauskaa ja jännää, kun takana istuva ei oikein pysty vaikuttamaan koko matkantekoon. Pitää vaan nojautua käänteissä oikeaan suuntaan ja lakata välillä polkemasta.
Vähitellen purkautuu kirjatkin omille paikoilleen. Huomasin taas, että omistan ihan liikaa tavaraa. Puolet omaisuudesta on varastossa. Sen puolikkaan voisi seuraavassa muutossa vaikka hävittää, sillä en mie niitä kaipaa, kun en edes muista mitä siellä on.
Heilin hommia on ollut viime aikoina kiitettävästi. Tykkään ihan hirmuisesti siitä työstä ja eilen oli Heiliin liittyen avustajalounas Ravintola Aadassa, jossa käytiin läpi kirjoituskikkoja ja muuta. Oonpa ainakin jossain onnistunut tekemään oikean ja pysyvän päätöksen, kun päädyin haaveilemaan toimittajuudesta. Sitä kohti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti