Kahden viikon Italia tuotti niin paljon kuvamateriaalia, että jatkoa seuraa ainakin tämän postauksen verran.
Italiassa sai aika nopeasti huomata, että lähes missä vaan saattoi törmätä alttareihin. Kerrostalojen pihoissa oli valaistuja ja kukilla koristeltuja, syrjäisemmillä kaupungin reuna-alueilla saattoi olla käsinmaalattuja pyhimyskuvia, joiden edessä oli poltettuja kynttilänjämiä.
Kerrostaloviidakon keskellä törmättiin hauskaan puuhökkeliin, jossa toimi pienimuotoinen paja.
Yksi lukuisista social centreistä eli vapaista tiloista, vähän niinkuin vallatuista taloista.
Vielä kertaalleen suloinen San Lorenzo Cafe.
Terminin aseman kupeessa oleva patsas tervehti joka aamu. Tästä tuli reissun alkupuolella maamerkki, jonka avulla osattiin suunnistaa oikeaan suuntaan.
Voi pulut sentään. Käytiin jonkun suuren katedraalin/kirkon/temppelin luona, jossa vilisi paljon turisteja ja huivimyyjiä. Kyseisen paikan edessä oli suuri suihkulähde, jossa pulut oli aamukylvyssä. Tätä nyt oli paljon mielenkiintoisempaa katsella, kuin niitä kirkon seiniä.
Kieltämättä oli se itse rakennuskin aika massiivinen ja kaunis.
Synninpäästön aika? Jotenkin jännittävää nähdä noita koppeja toiminnassa, kun tottunut aiemmin näkemään ainoastaan television ruudun läpi. Useassa paikassa niissä pääsi tunnustamaan syntejään ties millä kielellä. Ei näkynyt suomea eikä kyllä olisi ollut mitään niin tähdellistä kerrottavanakaan.
Italiassa oli hauskoja liikennemerkkejä.
Paikallinen Pekka Töpöhäntä kävi natustamassa herkkuja kissakuopan ulkopuolella.
Yksi lukuisista sumuisista aamuista, kun vaellettiin ympäri Rooman antiikkisia areenoita.
Välillä liikenne oli vähän kyseenalaista. En muista enää montako romutettua tai kasaan teipattua (!!) autoa ja skootteria kohdattiin.
"Ei mitään kirjekuoria tai postipaketteja tarvitse!" Ninan D.I.Y.-paketit valmiina lähetettäväksi.
Aurinkoisin päivä ja kiivettiin Piazza del Popolon viereiselle kukkulalla.
Do it like locals!
Lämpötila +16 ja The Beatles raikaa.
Palella meni aurinko päähän. Tytsy tallentui turistienkin kameroihin luutansa kanssa.
Sitten koitti patikoiminen Vatikaaniin. Satoi kaatamalla vettä ja sateenvarjo hajosi kovassa tuulessa, mutta matkalla oli katumaalauksia piristämässä.
Vatikaani ja se kuuluisa aukio, jossa paavi pitää puheitaan.
Turistihelvetti. Upeita karttoja seinillä ja kaunis rakennus, mutta hyvin äkkiä pois, kiitos. Miksi aasialaiset liikkuu aina suurissa laumoissa sateenvarjoa/kepukkaa ilmassa heiluttelevan oppaan perässä?
Vihdoin portaat, joista oli hauskaa kirmata alas ja ulos.
Pyykkipäivä Roomassa.
Ja niin siinä kävi, että itse väkertämä paketti oli liikaa Italian postilaitokselle. Jouduin ostamaan virallisen laatikon.
Taas kerran kissakuopalla moikkaamassa katteja. Törmättiin varsin huonovointisen oloiseen kaveriin.
Leijuva setä.
Svengiä iltapäivän kuluksi.
Viimeisen päivän traditio: Eksytä itsesi. Lähdin päiväksi kävelemään ympäri Roomaa ilman sen suurempaa päämäärää. Colosseumin vierestä nousin kukkulalle, jonka puistossa oli jonkun majapaikka.
Erikoisen näköinen lampi keskellä koirien valtaamaa puistoa.
Joltain oli unohtunut pehmolelu-aasi karkuteille.
Yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa oli pianoa muistuttava juomapiste.
Minne vaan menikin, niin raunioita puski kulman takaa.
Irtokoiria lepäilemässä. Tässä vaiheessa oli lepo tarpeen itse kullekin, kun olin vaeltanut kuusi tuntia hukassa. Itku pitkästä ilosta. Illalla odotti rasitevamma jalassa.
Terminin aseman lähellä oli taas yksi social centre/squat entisen teatterin paikalla.
Firenzessä satoi, satoi, satoi. Hotelli oli suloisen pikkuinen.
Suloiset liikennemerkit! Taustalla joka kulman takaa eteen pomppiva Duomo ("Tuomo").
Kaksi viikkoa ja useita kokemuksia myöhemmin oli aika lentää takaisin Suomeen. Millainen olikaan paluumatka. Kaikki kusi busseista juniin ja lentoihin saakka - lopulta tosiaan lennettiin Berliiniin ja sieltä Suomeen. Tietynlainen seikkailu tietysti sekin. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti