Tulethan tanssimaan veitsenterällä, voidaan lipsahtaa yhdessä

Seuraavaksi seuraa pienimuotoinen kertomus siitä, kuinka lähdettiin eräänä helmikuun päivänä toisen osapuolen kanssa kohti tuntematonta - Puolaa. Matka alkoi Viinijärven kupeesta täytekakkua täynnä olevilla vatsoilla ja hyvin pakatuilla rinkoilla. Tavoitteena oli liftata Helsinkiin asti ja kaikki sujuikin hyvin.  Kolmea kyytiä ja seitsemää tuntia myöhemmin nökötettiinkin jo pääkaupungin laitamilla.

Helsingissä ehdittiin viettää yö kaverin luona ja seuraavana aamuna hypättiin Tallinnaan menevään laivaan. Tuli taas muistuteltua mieleen, että laivamatkat ei ole meikää varten - aamukahdeksalta dokaavia viinaturisteja katsomassa retrodiscoa kannella seitsemän. Tätä ihanuutta oli helpottamassa omat eväät ja kuuma kahvi. Tallinnaan saavuttiin aamupäivällä ja vaellettiin kohti bussiasemaa. Satoi vettä ja rinkka painoi tottumattoman kantajan selkää.

Tallinnassa käytiin varaamassa Ecolines-bussiyhtiön toimistolta liput suoraan Varsovaan asti. Edessä oli 18 tuntia bussissa istumista, joka sisältäisi ainoastaan yhden vaihdon Riiassa. Onneksi oli mukana ajanvietettä ja juttukaveri.

Riiassa oli talvista ja haukattiin hieman happea ennen toiseen bussiin ahtautumista. Tässä vaiheessa meille selvisi, että meidät oli sijoitettu eri puolille bussia istumaan. Saatiin kuitenkin neuvoteltua työntekijöiden kanssa meille viereiset paikat.

Aamuyön tunteja ja väki tupakalle jossain päin Liettuaa.

Varsovassa oltiin kutakuinkin aamukuudelta. Ehdittiin jaloitella ja käydä täyttämässä eväsvarastot pikkuisessa kioskissa ennen jatkoyhteyttä Wroclawiin. Tällä kertaa napattiin metro ja taivallettiin bussiasemalle, josta ostettiin Polskibusin liput kohti Wroclawia. Taas kuusi tuntia bussimatkailua, mutta Ecolinesin jälkeen koko matka meni ihan hujauksessa. Pian oltiinkin jo Wroclawin asemalla ja kartan avulla suunta kohti yöpaikkaa. Ensimmäiset kaksi yötä yövyttiin Park Zachodnin viereisellä asuntoalueelle, joka oli noin 15 minuutin ratikkamatkan päässä keskustasta. Paikka oli täynnä suuria ja harmaita Neuvostoliiton aikaisia kerrostaloja. Majapaikan tarjosi aivan ylisympaattinen paikallinen nainen. Heti ensimmäisenä iltana meidän host kipitti lähikioskiin ja osti paikallisia oluita maisteltavaksi. Oikean reunan Fortuna oli ehdoton suosikki. Sellaista imelää hunajaolutta.

Ylenpalttinen vieraanvaraisuus vaan jatkui, kun saatiin eteemme perinteistä puolalaista ruokaa. Keitinpiiraita eli pierogeja, joiden sisällä perunaa ja juustoa. Sivussa suolakurkkua ja kermaviilikastiketta.

Pääruokana oli hirssivihannesmuhennos siemenillä, yum! Reissusta jäikin käteen suuri innostus erilaisiin hirssiruokiin. Myös hirssi-juustokakku -resepti vegaanisena odottaa tekijäänsä.

Ensimmäinen aamu Wroclawissa valkeni aurinkoisena ja lähdettiin tutustumaan katutaiteen valtaamiin katuihin.

Maalattuja seiniä ja värikkäitä kulmia olikin vaikka kuinka. Tuli aivan Bristolin kadut mieleen ja hillitön into kuvata jokaikinen maalattu pinta.

Aamuinen kahvihetki vietettiin eräässä keskustan puistoista. Ihmiset ajoivat pyörillään ohi, vanhukset kävelivät käsikynkässä nauttien auringosta ja meillä oli ihanaa juustokakkua eväänä.

Wroclawissa oli Suomeen verrattuna kevät jo paljon pidemmällä. Useissa puissa oli vihreät nuput jo esillä ja muutamiin oli iskeytynyt mistelejä loisimaan. Opin tuolla reissulla miltä misteli näyttää. Kyseiset palleroiset näyttivät omaan silmään lähinnä tuulenpesiltä, kunnes paikallinen kaveri osasi kertoa niiden olevan puulajien loisia. Muuttui hieman käsitys mistelinoksien yhdistämisestä lämpöisiin jouluelokuviin ja pussailuun.

Jonkinlainen muistomerkki puiston kupeessa.

Wroclawissa ihmetystä aiheutti lukuisat pikkuruiset kääpiöt/tontut. Niitä löytyi ympäri kaupunkia mitä kummemmissa asennoissa ja teoissa. Myöhemmin selvisi, että alkujaan paikallisen Orange Alternative "underground protest movementin" tunnuksena toiminut tonttuhahmo on nyttemmin levittäytynyt yli 250 hahmon verran ympäri Wroclawia. Jos tontut innostaa, niin kaupunki jakaa erityisiä tonttukarttoja, joiden avulla voi lähteä bongailemaan tonttu-ukkoja.

Neiti Maapallo.

Kaupungissa riitti maalauksia ja kauniita puita. Tykästyin erityisesti Wroclawin arkkitehtuuriin, jota oli laidasta laitaan.

University Bridgellä oli teemaan sopiva patsas tasapainottelemassa kirjapinon kanssa. Tässä meillä oli lounastreffit majoittajamme kanssa.

Överihalvan lounaan jälkeen tehtiin kierros ja ihasteltiin jättimäisiä seinämaalauksia.

Ehdoton ykkönen eväiden suhteen - Market Hall. Wroclawin vanhin ja suurin kauppahalli, josta löytyi vihannesten ja hedelmien lisäksi myös loistava luontaistuotekoju. Sieltä irtosi erimakuisia tofuja eurolla.

Puistoja oli paljon ja niissä olisi voinut vaeltaa pidempäänkin. Toisessa, entisaikaan muurin ja sotatukikohdan omanneessa puistossa, oli keskellä suuria juuria, jotka näytti jotenkin niin hauskasti sormimaisille lonkeroille. Park Zachodnissa (alempi kuva) käytiin eräänä aamuna kävelyllä ja törmättiin kesyoraviin, joita oli kymmeniä.

Viimeinen päivä ensimmäisessä majapaikassa päättyi herkulliseen aamupalaan. Oli torstai ja Puolassa satuttiin viettämään Fat Thursday -nimistä juhlaa, joka edeltää paastonaikaa. Koko kaupunki söi munkkeja ja kadulla joka toinen vastaantulija mussutti näitä imelyyksiä. Sen lisäksi saatiin vielä kokeilla paikallisen kauppahallin leipäantimia - erilaisia jyväleipiä ja karpaloleipää.

Me kaksi ja rinkat matkustettiin hyvästien saattelemina 45 minuutin ratikkamatkan päähän, toiselle puolelle kaupunkia kohti uutta majapaikkaa. Kyseinen paikka sijaitsi lähellä Hala Stuleciaa eli Satavuotishallia. Juotiin teet viereisessä puistossa ja syötettiin sorsia.

Taas kerran majoittajat yllättivät vieraanvaraisuudellaan. Perillä meitä odotti nimittäin herkullinen pastalounas salaatteineen. Ruoan jälkeen hypättiin hostin kanssa pyörien päälle ja lähdettiin polkemaan ympäri Wroclawia. Pysähdyttiin vähän väliä kuuntelemaan hostin kertomia tarinoita eri paikkojen historiasta.

Jotenkin olin kuvitellut, että ajellaan mukavasti tunnin verran ympäri Wroclawin lähistöä, mutta päivä vaan eteni ja pian alkoi iltakin jo hämärtää. Siirryttiin asuinalueilta vähän syrjäisemmille seuduille ja poljettiin ohi peltojen ja metsiköiden.

Erään metsikön jälkeen kavuttiin korkealle kukkulalle, jossa kohosi sotauhrien muistomerkki ja maata päällystivät lukuisat haudat. Oli kauniin sinistä ja hiljaista.

Neljän tunnin ja 40 ajokilometrin jälkeen alettiin taas lähestymään majapaikkaa. Kohdalle osui entinen vesitorni, jossa toimii nykyisin ravintola, mutta host ei antanut erityisempiä kunnianosoituksia kyseisen paikan ruokaa kohtaan. Jäi testaamatta, vaikka rakennus olikin aika huikea.

Toiseksi viimeinen aamu Wroclawissa valkeni ja me oltiin saatu edellisenä iltana extempore-idea hostien yllyttäminä, että lähdetään viettämään vaelluspäivää.

Pakattiin reput ja körötetltiin junalla kahden tunnin päähän, Trzcinsko-nimiseen kylään. Etukäteen oli vähän suunniteltu lounasta juna-asemalla, mutta suunnitelmat muuttuivat, kun asemalla odotti autiona nököttävä talo ja puinen junapysäkki.

Lähdettiin tarpomaan kohti kauempana siintävää vuoristoa ja metsää.

Kierrettiin kaksi tai kolme pientä lenkkiä, joiden varrelle osui korkeita vuoria ja kivilohkarekasoja. Näkymät oli aivan uskomattomat ja kaukana siinti Karkonosze vuoristo. Vietettiin päivä metsikössä ja vaellettiin sieltä pienen kylän poikki toiselle juna-asemalle, josta otettiin taas kerran juna Wroclawiin.

Paluumatkalla ei ollut aivan selkeää käsitystä (ainakaan allekirjoittaneella) minne suuntaan tulisi lähteä ja pienimuotoinen paniikki meinasikin iskeä. Löydettiin kuitenkin perille ja juotiin asemalla junaa odotellessa kioskista hankittuja kaljoja ja mutustettiin tuhannennen kerran puolalaisia herkkumunkkeja.

Nälkä kurni vatsassa, kun saavuttiin vihdoin takaisin Wroclawiin. Tunnin ajan hortoiltiin keskustassa etsien vegaaniravintola Machina Organikaa, joka sijaitsi ihan liian yksinkertaisella paikalla, että olisi hokattu se saman tien. Vedettiinkin muutamaa katua edestakaisin pariin otteeseen ennen kuin spotattiin ravintola.

Hei hei Wroclawille ja bussi kohti Varsovaa.

Varsovassa vietettiin kaksi päivää. Kaksi päivää, joiden sisälle mahtui lähinnä vesisadetta ja epäonnistuneita kokeiluja löytää haluamamme paikat. Ensimmäisenä iltana syötiin Grunchie-vegaaniravintolassa ja majapaikkaan suunnatessa osuttiin paikallisen squatin kulmille. Valitettavasti se oli suljettuna koko meidän vierailun ajan ulkopuolisilta.

Keskustasta jäi käteen suhteellisen ahdistava suurkaupungin tunnelma. Liian paljon betonia ja lasia miun makuun. Tietysti paremmlla ajalla ja kunnon perehtymisellä tuokin suurkaupunki pitää sisällään vaikka mitä mielenkiintoista.

Katutaidetta löytyi sieltäkin. Meidän majapaikka oli taas noin vartin ratikkamatkan päässä keskustasta, rauhallisella alueella, josta käytiin heittämässä toisena päivänä reissu kasvitieteelliseen puutarhaan, joka oli yllätys yllätys kiinni. Meillä oli Wroclawissakin kehno tuuri, kun sielläkin paikallinen botanical garden oli talviteloilla juuri sen viikon, kun osuttiin paikalle.

Tähän on hyvä lopettaa ja todeta, että hyvä ruoka - parempi mieli. Viimeisenä päivänä ennen Ecolinesin maratoonibussimatkaa käytiin lounastamassa vielä yhdessä vegaanisessa buffetissa. Mahat ja rinkat täysinä jätettiin Puola taaksemme ja lähdettiin köröttelemään takaisin kohti Tallinnaa, Helsinkiä ja kotia. Puolasta jäi päällimmäisenä mieleen uudet tuttavat, jotka olivat mielettömän avoimia ja sydämellisiä, kun tarjosivat meille yöpaikan lisäksi lukuisia neuvoja ja upeita kokemuksia. Puistot ja vaeltaminen oli ehdoton plussa ja ruoan puolesta suolakurkku ja leipä tofulla taitaa olla vielä pitkään ylikulutetut ruoka-aineet -listalla.
Olipa muuten ensimmäinen reissu, kun en lentänyt päämäärääni ja yövyin pääpiirteittäin koko matkan sohvasurffaten. Mikä kokemus, puoliakaan muistoista ei nyt olisi, jos olisi menty sen perinteisen lentokone-hostelli - kaavan mukaan. Hyvillä mielin muistelen Puolaa. Sinne on vielä joskus palattava!