Sain paranemisruokaa ja pöllöjä ystävänpäivälahjaks. Ite en lähettäny tänä vuonna ees kortteja kenellekään. Eikä täältä ois semmosia sopivia löytynytkään, kun näille se on pelkkä romanttinen juttu eikä niinkään kaverihomma mitä se Suomessa osittain on.
Ei enää naurata. Voisin jauhaa jokaisen päivityksen pelkästään siitä, että kuinka kipee oon ja niin edespäin. En muista millon viimeks näin. Kolme silmävammaa (jonka seurauksena oon nyt sokea, kun en voi pitää piilareita enkä myöskään meikkiä. Jälkimmäinen ei erityisemmin haittaa, kun jättänyt meikkaamisen muutenkin vähemmälle) jonka perään jo kolmatta päivää tässä kuumeessa. Viimeks miulla oli näin korkea kuume nielupaiseen aikana joskus pari vuotta takaperin. Se tästä vielä puuttuiskin. Pelottaa muutenkin englantilaiset sairaalat, kun se jossa viimeks kävin oli sellanen kivipalikoista kasattu linna. En luota yhtään, kun tulee heti fiilis, että kaikki laitteet ja hoitomuodotkin on suoraan keskiajalta, jos makaa sellaisen paikan sisällä.
Lasten nenäliinat oli paljon kivempia ku aikuisten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti