Lauantai valkeni aurinkoisena.
Ihana puolalainen Karolina näpräs perjantaina useamman tunnin miun takkuja ja nyt on puolet valmiina. Tai ainakin jämäkämmässä muodossa. Aamuisin on aina mukava yllätys katsoa peiliin, kun hiukset sojottaa milloin mihinkin ilmansuuntaan.
Puutarha ei oo muuttunut sitten mihinkään viimeisen kahden kuukauden aikana. Naapurin puolella puut vaihtaa väriä, mutta meijän nurtsi pysyy vaan tiukasti vihreänä. Hassua.
Kukkuuu!
Kamat kasaan ja menoksi.
Aurinko hämäsi, sillä ulkona olikin tosi kylmä.
Matka Bathiin vei vain puoli tuntia.
Mua unetti. Pikkulapsen tavoin herään aina matkaa edeltävinä aamuina ja öinä jatkuvasti, sillä en malta oottaa lähtöä.
Anu tuli meitä asemalle vastaan ja opasti kotiinsa. Paikan nimi taisi olla Circus ja rakennusten keskeltä löytyi vihertävä aukio, jonka keskellä oli tuommoinen laatta. Sen päällä kun seisoo ja taputtaa käsiään, pitäisi koko paikassa kaikua. Oli vähän liian meluisaa, joten ei onnistunut. Pitäisi yrittää keskellä yötä.
Julkkisfakta: Nicholas Cage omisti ennen asunnon tuosta naapurista, asunnon numero seiska.
Asuntojen ovet oli tuolla valtavia.
"Ruokasali"
Meidän huone
Näkymä ikkunasta takapihalle
Iloiset teenkeittäjät
Bathissa oli koko ajan tosi jouluinen fiilis. Johtuiko pienistä kaupoista vai yleisesti koko kaupungin tunnelmasta? Yhdellä sanalla - sievää!
Kaunein maisema tähän astisessa elämässä.
Anu oli oiva opas. Kierrätti meitä ympäriinsä kuin ammattilainen.
Katu/kuja, jota tyypit kävelee Jane Austenin kirjoissa.
Piilotettu puutarha
Tää tais olla Englannin ensimmäinen taksipaikka.
Käytiin koputtelemassa Jane Austenin entisen asunnon ovella.
Vilkaistiin myös markkinoita
Yksi parhaista asioista Englannissa on se, että tyypit myy hedelmiä ja vihanneksia kojuista.
Ensin Bath vaikutti ihan Tukholmalle, mutta sitten päädyinkin siihen, että ollaan Italiassa kun oli niin paljon pieniä kujia ja italialaisia ruokapaikkoja. Skoottereitakin näkyi pysäköitynä kaduille.
Minnehän myö seuraavaks mentäis?
Joululiike
Joku tyyppi oli taiteilemassa yksipyöräisellä ja heittelemässä palavia keppejä.
Nainen, joka lauloi oopperaa. Kyseinen tyyppi ilmestyi myöhemmin toiseenkin kadunkulmaan laulamaan. Kuulemma yleinen tapaus, joka on milloin missäkin kulmassa oopperoimassa.
Taivaallinen herkkukauppa, josta löytyi miulle vegaanisia karkkeja. Inkiväärisuklaata. Tytöt osti suklaatikkareita.
Melkein kello viiden tee jossain sulosessa kahvilassa. Tytöt testas aitoja englantilaisia skonsseja ja jokaiselle tuotiin oma kannullinen teetä.
Vierailtiin Jane Austen-museossa, joka sijaitsi Gay Street nro 40:ssä. Kirjallisuudenopiskelijat vauhdissa, kun koko Bath oli yhtä Austenia ja historiallisia maisemia ja katuja. Museossa oli mahollisuus mm. pukeutua vanhanaikaisiin kuteisiin ja leikittiin hetki innoissaan myssyjen, viuhkojen ja aurinkovarjojen kanssa. Illalla tehtiin yhdessä muiden suomalaisten kanssa illallista ja jatkettiin suureen ilotulitusshowhun isolle niitylle. Tuon ilotulituksen jälkeen mikään ei tunnu enää miltään, koko taivas täyttyi väreistä ja ilotulitukset liikkui eri suuntiin ja osasta lenteli erilaisia tähtiä ja kuvioita värien sekaan. VAU.
Käväistiin kivassa pubissa ja melkein palelluttiin kotimatkalla. Tänä aamuna olo oli kuin pikkulapsella Disneyn elokuvissa. Anu tuli herättämään meidät ja sanoi, että ulkona sataa lunta. Rynnättiin kaikki ikkunaan katsomaan kun hiutaleet tipahteli taivaalta. Valitettavasti se muuttui puolessa tunnissa loskaksi ja suli pois ennen kuin oltiin lopeteltu aamupala. Ehkä joku muu päivä sitten saadaan nauttia vähän pysyvämmästä lumesta.
Mukavien muistojen ja kauniiden maisemien lisäksi Bathistä löytyi uusia kavereita, joiden kanssa matkustetaan ensi perjantaina Walesin puolelle Cardiffiin. Sitä odotellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti