21.5.2013 @ Castle Park
Istun Castle Parkissa puun alla ja yritän saaha jostain motivaatiota lukee vielä vähän ees huomista tenttiä varten. Kattelisin paljon mieluummin ihmisiä ja maisemia kun jotain tekstiä nyt. Oikeella puolella kohoaa linnamainen torni, eessä ajelehtii ruskea joki likaisena roskista ja hylätyistä pahvinpalasista ja vasemmalta nousee useita eri lajien puita. On jo ihan kesäistä, vaikkakin tuulee ja aurinko on kadonnut jonnekin muualle. Ihan hyvä vaan. Oon ekaa kertaa ulkona järisyttävän mahatautiepisodin jälkeen ja voi olla, että helle ei tekis mitenkään hyvää ololle. Tykkään tästä just näin. Raikasta, mut ei liian kylmää. Jopa mie tarkenen ilman tutisemista.
Miulla on näille vikoille viikoille viikoille hirmusen vähän rahaa. Yritän syödä kuiva-ainekaappia tyhjemmäksi (puuron ja soijarouheentäyteiset päivät) ja muutenkin päästä turhasta tavarasta eroon. Ensi kuussa käyn heittämässä kirjoja kirpparilahjotuksiin ja taitaapa yksi Clothes swap-tapahtumakin osua vielä kohdalle. Tällä kertaa otettava joku mukaan katsomaan, että en vie samalla mitalla vaatteita mukanani kotiin. Koulukirjat laitoin myyntiin, toivottavasti joku ne sieltä poimisi pois.
Oon myös kehittänyt katusoittajarahaston. Miun toinen kolikkopussi on yksi-, kaksi- ja viisipennisten kotina ja heittelen niitä millon Bearpit-aukion musisoijille, millon muutamalle kadunasukille, jotka on istuneet vuoden ympäri samassa talonkulmauksessa pahvirakennelmissaan. Talvella hain kahvia, nyt oon liian rahaton edes siihen, koska itteni elättäminenkin on sen verran tiukilla. Miusta tuntuu niin älyttömälle, että samat ihmiset, jotka ei jaksa noukkia pudottamiaan parin pennin kolikoita maasta ("ei niillä tee mitään"), ei kuitenkaan kykene antaa sen vertaa katusoittajille....Ehkä yks penninkolikko on hyödytön yksinään, mutta jo muutaman jälkeen sillä saa hedelmän tai mehuu. En nyt tiiä, että meneekö ne rahat useinkaan tuollaseen, mutta kuitenkin. Lopettaisivat sen rahojen viskelyn maahan. Mie oon jatkuvasti konttaamassa tuolla niiden kolikoiden perässä imurina. Tosin eipä tuo haittaa.
Tuun kaipaamaan tätä lounastauko puistossa-meininkiä. Miten kaikki kerääntyy tiettyyn aikaan ulos eväineen. On sipsipussia, hedelmäpussia, kolmioleipää. Mietin yks päivä, että millanenkohan kaaos täällä iskisi, jos joku poistaisi kolmioleivät ja pienet sipsipussit tai kaupoista katoaisi meal dealit (kolmella punnalla esim. leipä, mehu ja sipsit). Nää menis ihan sekasin. Pitää kyllä taas todeta, että kyl myö syödään Suomessa aika terveellisesti.
Tais alkaa nyt joku koirienulkoiluttamishetki. Rotikka kirmailee tuossa vieressä ja joku tyttö tuli kahen muun hauvan kanssa paikalle. Alright? Taas miut on huomattu, kun hymyilen tyhmästi yksinään koirille. Alkaa kerääntyä sen verran noita pilviä taas, että parempi lähteä kotia kohti. Jos se motivaatio ois siellä neljän seinän sisällä vähän parempi.
21.5.2013 @ Home
Ei löytynyt kaivattuu lukuintoa eilen kotoa eikä yliopistoltakaan. Viimeinen pitkä ilta yliopiston kirjastolla on takana. Samoin on se viimeinen tentti, joka ei nyt mennyt ihan putkeen, mutta pääasiassa mielessä on nyt vaan, että ohi on. Ohi on vaihtoajan opiskelut ja nyt alkaa vasta taas hahmottumaan kaiken lopullisuus. Oli erikoinen tunne kävellä tenttisalista ulos ja ajatella, että suurinta osaa näistä tyypeistä tuun tuskin koskaan enää näkemään. Porukka poksautteli kuoharipulloja auki ja huuteli toisilleen, että nähdään valmistujaisissa. Toisille se oli vissiin viimeinen tentti koko opintoaikana. Miulle tässä kaupungissa ja maassa. En varmaan tuu enää koskaan tekemään yhtään koetta englantilaisessa yliopistossa. Eikä kyllä tuu ikäväkään.
Koska loma alkoi, niin päätin lähteä junalla Yateen, joka on joku 19km päässä oleva pieni kaupunki tai kylä? En kuitenkaan mennyt vaan päätin mennä Ashton Courtiin bussilla. Missasin sen bussin, joten enpä mennyt sinnekään. Sitten ideana oli Suspension Bridge. Bussin kaartaessa The Fountaisin kohdalle hyppäsin kuitenkin ulos. Söin hedelmiä hetken ulkona ja palasin kotiin katsomaan Dead Man-länkkäriä ja Deppiä mustavalkoisena Neil Youngin soittaessa taustalla. Niin railakas kesäloman aloitus täällä.
Sen verran kesäfiilis, että oli miulla kuitenkin mekko ja kuulokkeissa Tori Amos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti