Päälle kolmen tunnin bussimatka kului neulomisen parissa. Lopputuloksena pipo ja kipeät sormenpäät
9-vuotias rouva jaksoi ilakoida, kun tavattiin ensimmäistä kertaa.
Käväistiin katsomassa millainen paikka Alegria-kahvila on. Värikäs ja suloinen se oli kaikkine kirjoineen ja teekannuineen.
Lauantai-ilta korkeuksissa hippiäiskaverin kanssa
Mummilassa on aina ilo käyvä. Tällä kertaa oli jotenkin erityisen hauskaa, kun Janikin oli samassa matkassa. Käveltiin ympäriinsä ja tänään tehtiin vielä vikan päivän metsäretki, joka piti sisällään myös kasinosaarta ja kesäteatterin jäänteitä. Muisteltiin lapsuutta, joka on miulla ihan hämärän peitossa ja kaikki näytti jotenkin hirmusen idylliselle. Ennen koko kaupunkia ei osannut ees kattoa samalla tavalla kuin nykysin. Ja nättihän se on. Kesällä täytyy tehhä taas valtaus lettukahvioon ja ostaa torilta mansikoita. Mummi saa samalla opettaa miulle uusia neulomisjuttuja. Kouluttaudun tulevaisuuden supermummoksi. Ylihuomenna ohjelmassa on nimittäin harjotella tekemään sekä ulkonäöllisesti että maullisesti supereita korvapuusteja.
Minä ja kaks sulosta parveketunnelmissa. Laiturilla joillain oli omat juhlat menossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti