Muistiinpanoja matkalta

Minulla on kaksi kameraa rikki ja nolla toiminnassa, joten niin kauan ennen kuin joku muu ottaa valokuvia, niin kirjaan ylös vain sanoja. Tällä kertaa paperipäiväkirjaan kirjaamieni ajatusten merkeissä. Kyseessä eilinen Tampere-Lontoo-Bristol-matka.

13.5.2013

klo: 12.00 @ Tampere, Pirkkala

Taas kerran matkalla Enkkulaan. Tällä kertaa vika kerta tänä vuonna. Ollu jotenkin tosi hyvä ja kasassa oleva olotila tässä jo jonkin aikaa. Oisko tää kesän tulo, aurinko ja ihmiset vaiko joku muu yleinen mielialan koheneminen. Viime yö meni Suvin kämpillä, Hämeenpuiston nurkilla. Aamulla aurinko herätti paistamalla suoraan silmiin. Syötiin seitanpihvihampparit aamupalaks ja juotiin kahvia. Noitalinna Huraa ja Dingo. Vitsi, mikähän tääkin Dingo-viikko on ollut. Hämähäkkimiestä vaikka missä muodossa ja maisemissa. 

Tampere näyttäyty taas niin kivana. Ostin Runsaudensarvesta kuivattuja hedelmiä, kun Stanstedilta ei tunnetusti löydy kauheesti vegaanille välipalaa ja voi olla, että joudun oottaa siel tovin jos toisenkin. Tekee jotenkin mieli hypätä Lontoo-bussiin kun Bristol-bussi ajaa hirveet viis ja puol tuntia. Hyh. En kyl tiiä silleen, että miten yhteydet Victorialta sitten menee. Jaa-a. Pitää kattoo ja tulishan se kieltämättä halvemmaksikin kikkailla tuolleen Lontoon kautta. Taidanpa tehdä niin.

Täällä kentällä on joku mielenkiintoisenoloinen punkki. Vegetarianmaiharit, Animal Rights-kangasmerkkejä ja bändienlogolätkiä selkä täynnä. Katselee kiinnostuneena kuivahedelmäpussiani ja voisin mennä juttelemaan, mutta taidan olla vielä vähän liian väsyny ja ujo (tekosyiden kuningatar) tässä vaiheessa päivää. 

En tiiä onko miulla joku mahahaava, kun oksettaa jatkuvasti ja mahaan sattuu. Oon kyllä hyvä reagoimaan ihan kaikkeen muutenkin aina vatsalla, joten katellaan nyt vielä hetki ennen lääkärille juoksemista.

Pitäs vissiin nyt alkaa jonottelee koneeseen, mut mikä kiire muka on, kun lippu on hallussa. Tasan istun maassa (ja jaloissa) niin kauan, että on väljempää ees hieman. Ostin liian kallista tuliaissuklaata kämppiksille sekä turkkareita itteäni varten. 

Hirmunen matkakuume päällä. Semmonen reppureissaus. Aina ilo, kun iso laukku on ruumassa. Nenässä tuoksuu jo britit - siis paikkana, ei ne ihmiset. En oo ainakaan huomannut tähän mennessä niissä mitään perustuoksua. Kunhan ens viikon esseetentti on selätetty, niin oon vapaa kaikista tenteistä ja kouluhommista hetkeks. 

Nyt kone. Tyypit reilui, hakkaa kasseilla melkein naamaan kun on vissiin niin vaikee väistää vähän. Teki mieli ottaa yhen mekkoneidin laukusta kiinni ja heilauttaa se johonkin tönimästä.

klo 15.30 @ Terravision Bus: Stansted - London, Victoria Coach Station

Kehitin nyt idean tän auringonpaisteen takia. Mie meen Camdeniin päiväks. Lähen illalla kohti Bristolia, kun tääl on niin ihanan lämmin ja pää täyttyi ideoista mennä sinne kanavan reunalle syömään jotain hyvää ja kattoo menoa. Toivon löytäväni katusoittajia tai jotain kivaa poppoota. Onneks on maanantai, niin ei uskois olevan ihan mieletön turistikaaos päällä jollei kaikki oo sään takii menossa. Uskomaton kesä tuolla ulkona. Pellot on keltaisina kukista ja aurinko paahtaa. Porukal ei oo enää sukkahousuja ja paljaat sääret sortsien ja hameiden alla. Mulla on kyyneleet silmissä ja sydän meinaa räjähtää. Vatsassa perhosia, halauksia jaettavana. Talot näyttää upeilta. Lasitornitkaan ei tällä kertaa okseta vaan saa hymyilee, koska mie tunnen ne. Oon tässä, täällä, tuttua ja upeeta. Sateet on kadonneet mielenkin päältä. Oon onnellinen. Huumassa. Miten hepat autoteiden vieressä, vääränpuolinen liikenne, kolmioleivät (jonka sisukset päätyi roskikseen), yltiöystävälliset kassahemmot ja kaikki saa vaan hymyn huulille. Kuin joku ois taikonut kaiken sen jännittävyyden ja upeuden takaisin. Miten jännittää nähdä kukkiiko kotipihan kirsikkapuussa jo kukat ja onko piharoskis kaaos vai ei. Roskat kaduilla ei aiheuta turhautumista ja huterat talonkatot on vaan yks tosiasia muiden joukossa. Kaikki se syksyn melankolinen mieli ja epätoivo on pyyhitty pois. Miten syytin kaikkea ja kaikkia siitä. Milloin oli sää, milloin ystävät ja talo. Milloin opiskelu. Pää oli niin turta ja stressinä, että näin koko Englannin yhtenä isona vikana. 

Jälkeenpäin muistellessa esiin pomppii kaikki se hyvä ja jännä. Aika romantisoi niin helposti kaiken tyhmänkin.Tietty muistan myös sen epätoivon ja sateen, joka hakkas vasten kasvoja, kun piti polkea liian kauaksi puhumaan fiksuja. Vuos on tehnyt ja opettanut niin paljon. Tuntuu, että oon muuttunut enemmän ja nopeemmin, kuin pariin vuoteen yhteensä. Oon ylpee, että miulle on kehittynyt vahva luotto itseeni ja siihen, että pärjään. Matkustaminen ei oo enää pelottavaa.

Jollain tapaa myös kiinnostuksenkohteet on muuttuneet. Entinen matkamuistojenhaalija-minä antaa nykyisin tavarat pois ja elää muutamalla punnalla mieluummin. Haalin muistoni mieluummin kuvalliseen (siksi kamerattomuus ärsyttää aika suunnattomasti) ja sanalliseen muotoon, omaan talteen. Erinäisten lippulappusten säilömisestä en oo kuitenkaan luopumassa. Entä jos yksi katutolpasta repäisty tarra kertoo enemmän kuin miljoona turistikorttia ja valokuvaa? Palauttaa mieleen senkin illan, kun olo oli yksinäinen ja harhailin 15 kilometriä aivan väärään suuntaan ja palellutin sormet?

klo 22.15 Megabus: London Victoria Coach Station - Bristol UWE

(Kuvat Googlen kuvahaun kautta)

Mikä päivä. Oon niin iloinen, että sain elää tän. Camdenissa Ha-Ha Veggie Bar tarjos £4 falafel-pitaleivän ja viereinen vegaanipulju chiquitacookien. Söin Stablesin viereisessä tunnelissa ruokamestan tuoleilla, kun tuli kuurosade. Melkein ajauduin lävistämöön ottamaan traguksen, mut onneks en vielä kuitenkaan. Kojuissa oli vaikka mitä ihanaa, mutta en päätynyt ostamaan. Lähin ekaa kertaa kiertää Camdenin charity shoppeja ja nauratti, kun niitä tuli peräjälkeen ainakin viisi ja joku neljän hengen poikapoppoo kitaralaukkuineen, tummaihoinen vanhus sekä random saksalainen jäbä kiersi samaa tahtia miun kanssa. Löytyi alle kahden punnan sammaleenvihreät samettisortsipökät ja myyjä huijasi multa punnan ylimääräistä. Katoin läpi sormien, pitäkööt ahneuksissaan sen puntansa, jos on kerta noin rahan perään. 

Mornington Crescentin asemalta ajoin johonkin ja kävelin Covent Garden Marketille vaikka yritin löytää puistoa. Oli vaudeja vinyylejä ja riipuksia. Joku hemmo soitti kitaraa ja laulo niin, että koko paikka täytty sillä upeudella. Hetken istuin siinä vieressä, heitin kolikoita ja jatkoin matkaa. Lisää kojuja ja jo siltä päivältä suljettu Jubilee Market. Coventin toisessa osassa joku oopperoi ja kipitti samalla suukottamassa kaikkia miespuolisia poskille.

Menin kai harhailee lisää aikeena puistohengaus jonkun kivan matkalaisen kanssa. En kuitenkaan löytäny Green Parkista tai St.James Parkista sitä kivaa seuraa ja alko olee viilee. Oravia siellä kyllä oli ja lenkkeilijöitä. Hörpin pari hörppyä muutaman punnan turkoosista siiderilitkusta ja säilöin sen myöhemmille seikkailuille. Suuntasin takas Victorialle. Annoin metrocardin jollekin ja yritin bussiaseman nettikahvilaan, mut ne sulki just ovensa. Asemalla juttelin jonkun ranskalaisen pojan kanssa tovin. Oli menossa takaisin Pariisiin neljän päivän Lontoo-opintoretken jälkeen. Yhä oon sitä mieltä, että nuo ranskalaiset puhuu yleensä suhteellisen hankalahkoa englantia. Hävetti kysellä joka toisen lauseen jälkeen, että ai mitä mikä missä.

Matkaan kotia kohti. Oon tänään kelannut, et tahdon vielä joskus asua Tampereella. Sen lisäks myös jossai Euroopan maassa. Vielä mie sen teen. 

Minuu jännittää nähdä koti ja ihmiset. En malta toisaalta odottaa, koska ne on tutut. En myöskään malta odottaa, että pääsen huomenna ulos lueskelee tenttiin, jos on aurinkoista ja Castle Park on lämmin. 

Nyt yritän nukkua ja päästä yli siitä kammosta, joka miun pään valtaa aina yöbusseissa: Mitä jos kuski nukahtaa? Isot rekat humahtelee ohi ja bussin tuuletus hurisee. Kaikki muut on jo kääriytyneet huppareidensa sisälle ja joku tyttö roikkuu puoliks bussinkäytävällä nukkumassa. Miunkin silmät painaa. Tänään oli paljon askelia eri puolilla Lontoota ja lento tuntuu tapahtuneen vähintään kuukausi sitten. Ulkona sataa kaatamalla ja tuulee. Hyvää yötä.