Tähän on menty. Toi oli oikeasti hirmusen hyvää ja voitti mennen tullen Suomen nuudelipaketit ainakin mausteiden osalta. Näitä myydään neljän purkin paketeissakin. Kämppikset vetää urakalla näitä.
Löysin tosi sulosia välipaloja/herkkuja pari päivää sitten. 50 pencellä saa yhden Bear-pussin, joka sisältää kaksi rullaa kuivatuista hedelmistä tehtyä narua. Ostin kolme paketillista mustikkaa, vadelmaa ja mansikkaa. Mukana tulee aina joku lapsille suunnattu pelikortti, jossa on infoa eläimistä yms.
Kuiva-ainekaapin sisältöä
Koulumatkalla ohitan aina jalkapallokentän. Hullua miten virkeinä porukka on aina pelaamassa jo joskus aamukahdeksalta.
Uusin lempparini. Löysin yliopiston kaupasta yhden hyllyn, joka on pyhitetty pelkästään vegetaristeille ja vegaaneille sopiville ruoille. Se on aika hieno löytö, sillä pienemmissä kaupoissa on tuskin mitään kasvissyöjille sopivaa, ainakaan valmisruoissa, joita luonnollisesti on helpoin syödä koulussa. Tää on ehdoton herkku, kasvistäytteinen piirakka.
Oon ollut Frenchayn kirjastolla lukemassa useita tunteja päivässä ja vaikka toivottomuus iskeekin puolen tunnin välein, niin huomaan oppineeni tosi paljon uutta sanastoa ja enemmän runoudesta kuin koskaan Suomessa ollessani. Täällä on tosi hyviä teoriakirjoja, jotka vääntää kaiken rautalangasta. Suomessa oon törmännyt vaan todella vaikeatajuisiin opuksiin.
Yliopiston pääkirjasto on ihana. Viisikerrosta on jaettu erilaisiin osastoihin. Hiljaisen ympäristön haluavalle löytyy oma tilansa, niinkuin myös ryhmätöitä tekeville. Kirjasto on auki vuorokauden ympäri, jokaisena päivänä. Alhaalla on vartijat ja kello viiden jälkeen täytyy käyttää opiskelijakorttia päästäkseen sisälle ja ulos. Odotan niitä öitä, jotka tulen yöpymään tuolla eväiden kanssa.
Eilen opiskelu venyi kahdeksaan asti. Kävelin hämärtyneessä illassa kauppaan.
Hieman tärähdelleitä kuvia taas vaihteeksi. Kävin ostamassa salaattitarpeita sekä laseja. Meijän keittiöstä löytyy kyllä yllinkyllin kattiloita, pannuja ja mukeja, mutta laseja oli aiemmin vain kaksi. Nyt niitä on jopa kuusi.
Voi luoja, että miulla oli ikävä kurkkua ja tomaattia. Ja ylipäätään kaikkea raikasta. Täällä kun tuppaa menemään taikinaisten piirakoiden, keksien ja pullamössöleivän puolelle ruokavalio. Tyypit vetää jatkuvasti pastaa ja pitsaa (ja puhutaanko niistä pitsoista, jotka tilattiin yks ilta, jotka maksoi noin kahdeksan euroa ja paljastui pakastepitsoiksi..) Oon yrittänyt jaksaa kokata edes vähän enemmän niinkuin Suomessa, mutta pitkien päivien jälkeen tekee mieli just vaan keittää vesi ja heittää se pot noodles-purkin sisälle.
Tänään tosiaan tuli korjaajat aamusta. Ne tuli laittamaan meidän boilerin kuntoon, koska keittiössä ei ole voinut käyttää kuumaa vettä ikuisuuksiin. No, kun lähdin yliopistolle, niin kello oli vähän yli kymmenen aamulla. Kun palasin kotiin siinä kuuden maissa, niin ne tyypit oli edelleen täällä. J ja S oli linnoittautuneet olkkariin katsomaan telkkaria, koska niiden huoneet oli tyhjennetty tavaroista. Kun tyypit vihdoin lähti, niin selvis työn lopputulos: Boileri on nyt siinä pisteessä, että kuumavesihanoista ei tule OLLENKAAN vettä, vessanpöntön kansi on irti, suihkukoppi on rikottu (= ei voida mennä suihkuun, koska ilman seiniä vesi valuu suoraan lattian läpi keittiöön) ja meidän hammasharjateline harjoineen oli heitetty roskapönttöön?! Hienoa työtä, täytyy kyllä todeta. Tulevat huomenna takaisin ja puhuivat jotain rakennustelineen pystyttämisestä takapihalle. En ees halua tietää, että missä kunnossa tää paikka on seuraavan vierailun jäljiltä.
No, muuten tämä päivä on ollut ihan perus. Skippasin ensimmäisen kerran luennot, joka oli vähän tyhmästi tehty, mutta huono aamu. Korvasin sen lueskelemalla runoja. Sainpahan sentään ne Teganin ja Saran liput, mistä oon hirmusen innoissani. Iltapäivällä mentiin Iidan kanssa Cafe Linguaan, joka on kerran kuussa järjestettävä kieltenvaihto-juttu Octagonilla. Ideana on siis kokoontua yhteen eri kieliä puhuvien ihmisten kesken ja jokainen saa itselleen tarralapun, johon kirjoitetaan kieli, jonka opetusta voi tarjota muille ja kieli, jota tahtoisi itse opetella. Kirjoitin ensimmäiseen luonnollisesti suomi ja toiseen spanish, italian ja anything. Kukaan ei tahtonut oppia suomea ja en myöskään löytänyt omille toiveilleni opettajaa. Paitsi opin muutaman sanan japania! Sen lisäks tapasin vihdoin yhden puolalaisen tytön, jonka kanssa on juteltu kesäkuusta lähtien netin välityksellä. Tarjoiluista sen verran, että oli ilmaiseksi eri maiden herkkuja, jotka oli tosi hyviä. Olisi pitänyt hommata sinne jostain mämmiä Suomen puolesta ja katsoa kuinka moni olis uskaltanut maistaa. Maistelin ite vähän kaikkea ja söin vahingossa jonkun keksin, joka näytti kaurakeksille, mutta taisikin olla KANAkeksi. Tosi suolainen ja lihaisa maku, yää.
Meidän leffaillat kotona jatkuu. Tänään oli vuorossa The Matrix, joka oli hyvä! Oon kuullut siitä vähän kaikenlaista mainontaa ihmisiltä, mutta sanokaa mitä sanotte. Mie tykkäsin niistä övereistä tappelukohtauksista, missä tyypit lentää ilmassa satoja metrejä hidastettuna ja vetää taistelulajien liikesarjoja. Leffan jälkeen oltiin kaikki taas ihan älyttömän yliväsyneitä ja naurettiin vedet silmissä mm. nononono cat-videolle (http://www.youtube.com/watch?v=6utE5APd4wA ) Okei, ei oo edes hauskaa, kun kisu on vaan tosi vihainen tai peloissaan, mutta silti. NOU.
Ps. Miulla on pari päivää ollut tosi kummallinen olo. Sellainen, jota en oo koskaan aiemmin oikeastaan tuntenut. Jollain tavalla tosi yksinäinen, vaikka olisinkin ihmisten seurassa. Se ei oo ehkä uutta, mutta sellainen erilainen yksinäisyyden tunne. Sellainen ei-ikävä yksinäisyys. Sitä on tosi vaikeaa kuvailla sanoin, mutta kuitenkin sellainen tunne, jonka tunnistan ja jonka kanssa osaa olla ilman ahdistumista. Kai se kuuluu tähän sopeutumisprosessiin tuntea näin. Eikä miulla ole oloa, että tahtoisin Suomeen täältä, koska ei. En tosiaankaan halua. Eikä miulla oo itkuista oloa, että ikävöisin erityisemmin. Skype on ollut hyvä apuväline. Välillä sitä asioiden yksinkertaisuutta ja helppoutta Suomessa on ikävä, mutta toisaalta taas täällä asioiden hoitaminen ja uuden oppiminen on vaan tuonut rohkeutta ja voitontunteita (niiden tuskaisten ja ahdistuneiden hetkien jälkeen kun joku asia lopulta onnistuu). Aamuruuhkissa vesisateen kastellessa läpimäräksi ja pyörän heittäessä kuraa niskaan, saattaa toivoa olevansa yhä sängyn pohjalla. Mutta ajaessa peltojen ohitse auringonpaisteessa Harry Potter-koululle on olo ihan toinen. Se on ihan päivästä kiinni. Huomisesta tulee taatusti hyvä päivä, kun nyt päätän niin. Kivaa loppuviikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti