Yksi kymmenesosa

Tiistaina tulee kuukausi täyteen täällä. Aika on mennyt samalla tosi nopeesti, mutta toisaalta niin paljon on ehtinyt tapahtua, että kun muistelee ensimmäisiä päiviä, niin tuntuu että niistä olisi vähintään puoli vuotta aikaa. Eilen just puhuttiin, että ajankulumisen voi ottaa niin monella tavalla. Jos miettii, että välikokeet on joulukuussa, niin siihen on ihan liian vähän aikaa, mutta samalla alkaa joululoma, johon on ikuisuus? Elämä on alkanut asettua pikkuhiljaa aloilleen, kun kaikki pakolliset virallisuudet on hoidettu kuntoon. Kämppikset on tuttuja ja turvallisia ja ei tunnu oudolta sanoa koti. Olen jo sokeutunut talojen kauneudelle, kun ennen olisin napsinut miljoona kuvaa yhden kadunpätkän varrelta. Liikenne "väärällä puolella" on tavallista, vaikka yhä meinaan aina välillä jäädä auton alle ja muistan sanoa crisps jos puhun sipseistä.
Musta tuntuu jotenkin oudosti, että mun kielitaito vaan rapistuu mitä enemmän oon täällä.. En osaa enää muodostaa järkeviä lauseita, koska en jaksa miettiä miten sanon mitäkin ja opin ihan älyttömän hyödyttömiä sanoja, kuten KO, turnip, brolly...

Tänään oli taas sunnuntai ja pidettiin leffailta Iidalla. Tällä kertaa kohdalle osui elämäni tylsin elokuva tähän mennessä (elkää kattoko) The Libertine. Valinta siihen siitä syystä, että luetaan just yhdellä kurssilla John Wilmotin runoja. Vaikka pääosassa oli Johnny Depp, joka yleensä pelastaa läsnäolollaan elokuvan kuin elokuvan, niin nyt tuli poikkeus kaavaan. Iidan kämppis Ela katto sen meidän kanssa ja sekään ei tainnut olla ihan perillä, että mistä siinä oli milloinkin kyse. Positiivista oli kuitenkin Elan tarjoilemat butterbeansit, jotka oli älyttömän hyviä pelkästään suolan kanssa. Puolalainen herkku.

Mulla on aina ollut joku vakkarikauppa Suomessa, jonka myyjät on tulleet tutuiksi. Nyt alkaa tuntua, että täälläkin on sama tilanne. Mun kauppareissuilla kohdalle on osunut jo muutaman kerran sama myyjä, jonka kanssa jutellaan joka kerta kaikenlaista. Tänään jopa käteltiin ja esiteltiin itsemme. Piristää hirmusesti kauppareissuja, jos myyjänä on joku "tuttu".

Loppuun kuvia Iidan kamerasta, viimeseltä parilta viikolta.

 En todellakaan tiedä mikä mun naamaa vaivaa, lyttynaamainen kissa-efekti. Ainiin, täällä kulkee posti ma-la välillä. 

 Tää oli yks niistä rakennuksista, joita Iida ehotti mun tulevaks kämpäks..

 On Shakespeare Avenueta ja vaikka mitä, mutta sitten on myös aito ja oikea THE Avenue.

 Gorillat yössä.

 Yks meidän seikkailupäivistä, jolloin suunnistettiin Suspension Bridgelle pimeydessä.

 Tuolla oottaa miun tulevat Dokkarit.

 Vielä kerran, St. Matthias Campus eli meijän koulu.

 Hetki, kun ollaan just löydetty oikea suunta kotiin ja multa tippuu ketjut pyörästä ja päädyn sotkemaan itteni öljyyn.

 Jossain täällä on tämmönen seinä, en tiiä mistä Iida on nää löytänyt.

 Puhdistus.

 Bargain Booze-kaupan tarjontaa.

 Onnellinen, kun on aurinkoa ja ystävä.

 Taiteilua vetten päällä.

 The Birdcage

 Still Standing You - näytelmä

Yritys pyöräillä kotiin keskustasta päättyi Temple Meadsin juna-asemalle, josta juna vei pyörineen päivineen kotiasemalle. Ehkä testataan joku toinen kerta tuo pyörätie.

Ps. Jani varasi lennot marraskuun lopulle. En malta odottaa! Samalla reissulla käväistään myös Lontoossa, joten mulle tule nyt ainakin kaksi Lontoo-reissua ennen joulua.