Miulla on muuttunut viimesen kahden vuoden ja erityisesti vuoden aikana suhtautuminen ruoanlaittoon ja kokkailuun ihan älyttömästi. Monta vuotta olin ihan tohelo keittiössä ja elin lähinnä nuudeleilla ja valmispuuroilla. Parisuhteissa oon aina ollut se, jolle toiset kokkaa, kun en itse oo osannut muka tarpeeksi hyvin tai en ole vaan viitsinyt. Sen myötä, kun aloin kiinnostumaan enemmän vegaaniruokavaliosta, niin tuli ruoanlaitostakin paljon jännempää. Uusien juttujen opettelu on kivaa, vaikka en melkein koskaan menekään täysin reseptien mukaan vaan miksailen sen mukaan, mitä kaapista löytyy. Muutamista vegaaniruokablogeista ja keittokirjoista on huippua inspiroitua ja kehittää omat versiot. Tosin jos kyseessä on tapaus, että joku muukin on syömässä, niin silloin on vielä turvallisinta pysyä reseptissä. Miun sörsselit on sen verran erikoisia, että en tiiä nauttiiko niistä oikeasti kukaan muu.
Nyt oon viimesen viikon aikana saanut vieläkin enemmän intoa syventyä ruokien maailmaan, sillä lisääntyneen liikkumisen takia miun pitäis osata syödä nyt paljon järkevämmin. Jouduin laskemaan ensimmäistä kertaa ikinä kalorilaskurin kanssa, että paljonko päivässä kulutan ja paljonko sitä ruokaa tulee nauttia. En halua, että treenaaminen ja juokseminen stoppaa siihen, että menen liikaa miinuksilla ja kohta pyörtyä kopsahtelen ojiin. Veljestä ja muutamasta ystävästä on ollut iso apu järkevien syömisrytmien suunnittelussa. En ole koskaan ollut järkevä syöjä; milloin unohdan syödä tarpeeksi kiireessä, milloin syön yhden älyttömän ison annoksen myöhään illasta ja toisinaan taas ahmin koko päivän nälkääni pelkkiä karkkeja. Ei tähän tarvita kuin vähän paneutumista ja jaksamista. Liikkuminenkin sujuu paljon paremmin kun on oikeat polttoaineet. Tänään meijän keittiössä on valmistunut mm. vadelmamustikkasmoothieta sekä soijavihanneslaatikkoa. Näillä mennään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti