Sinne se Suomi-loma sitten meni. Tän yön jälkeen luvassa taas ah-niin-ihanaa valvomista (+40h) ja erinäisiä kulkuneuvoja, mutta lopulta lauantaina Bristol. Tällä kertaa heipat ei tunnu ollenkaan niin pahoilta, koska saan ihan pian jatkuvalla syötöllä vieraita perheenjäsenistä parhaisiin ystäviin. Joten tyttöjä halatessa heipat meni "nähhään Lontoossa"-tyylillä. Tällä kertaa ei tarvii myöskään pelätä, että onko siel toisessa päässä ylipäätään koko asuntoa olemassa. Kaikki on jo tuttua ja turvallista, mut kuitenkin vielä sen verran jännää, että paluu ei tympäännytä.
Kiitos Suomi-hetkistä kaikille, jotka ootte tehny näistä päivistä elämyksellisiä. Niille, joita en saa kylään, niin törmätään huhtikuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti