Tänään aamusta oli niin puolikuntoinen ja nuhanen olo, et aattelin skipata juoksulenkin. Sen korvaukseks päätin lähtee kevyelle kävelylenkille ja käydä samalla ruokakaupassa. Saara oli aiemmin kertonut miulle, että kannattaa käydä tsekkaamassa The Downs-niminen viheralue. Siellä on heppailua, koiraihmisiä ja leijojenlennättäjiä. Aattelin ettiä sen ja miulla oli ihan kadutkin lapulla. Jotenkin kummasti (tää on joku Bristolin kirous, että sillon kun on ohjeet, niin eksyy ja kun vaeltaa ilman määränpäätä, niin löytää) eksyin heti ekojen katujen jälkeen ja päädyin jonnekin Southmeadin ja Westburyn alueille. Ihan mukavaa oli taas nähdä uusia paikkoja, mutta kolmen tunnin tarpomisen (= kävelytiellä luistelun) jälkeen alkoi hieman paleltaa ja puuduttamaan. Täällä ei muutamia katuja lukuunottamatta ole hiekotettuja teitä, joten sai taiteilla pysyäkseen pystyssä.
Löysin siinä matkan varrella jonkun puiston kuitenkin. Siellä oli perheet lapsineen ja papat koirineen viettämässä sunnuntaiaamua.
Kotona kerkesin vaan pyörähtää, kun taas piti mennä. Karolina pyys miut Clothes Swap partyihin keskustaan. Ideana oli mennä paikalle pullo mukana (alkoholiton tai holillinen) sekä maholliset vaihtoon pistettävät vaatteet. Vein jotain jänskää marjakivennäismehun ja limun sekoitusta.
Yhdessä huoneessa oli osastoittain vaihdossa olevia vaatteita. Sinne sai viskata omat ja jos ei tuonut mitään, niin silti sai noukkia mukaan jos löytyi jotain kiinnostavaa.
Soitettiin mm. reggaeta
ja oli ns. open bar. Sai käyvä hakemassa vaatteiden metsästyksen ohella niin paljon juomista kuin huvitti. Rakastuin vasemmassa reunassa olevaan omppuvissyyn.
Clothes Swap partyt pidettiin siis The Islandissa, joka on "a multi use arts facility and creation centre", joka on vanhassa poliisilaitoksessa.
Miun mukaan lähti tämmöset aarteet, jee! En tosin tiiä tosta yläkulman samettipaidasta, mutta saapi nähä meneekö käyttöön vai ei. Vissiin sinisen ja vihreen villitys miulla päällä, kun tätä kuvaa kattoo.
Ps. Jos ootte teenjuojia ja tekin, jotka ette oo niin maistakaa Yogitean Choco-makua. Oon totaalisen koukuttunut. Aiemmin ykkösenä ollut Liquorice-tee jää kakkoseks, kun litkii tätä pakkasilmalla. Melkein kun kaakaoo jois.
Mielenkiintoisen oloinen häppeninki, kierrätystehdas tulee mieleen. Onkohan Bristolilaiset noin keskimäärin paljonkin ulospäinsuuntautuneempia kuin suomalaiset, tutustuuko siellä paikallisiin helposti?
VastaaPoistaOn ainakin miun kokemukset englantilaisista sellasia, että tyypit juttelee paljon ja on tosi ystävällisiä yms. Miun parhaimmat ystävät on täällä paikallisia, mut se johtuu ihan siitä, että muutin semmoseen kämppään, jossa kaikki on brittejä. Muuten varmaan ois jäänyt vähemmälle enkkujen kanssa hengaus, jos ois asunut muiden vaihtareiden kanssa. Ainakin sellasen käsityksen oon saanu tutuilta, jotka on asunu silleen. On näille tosi helppo mennä juttelee ja nekin tulee puhumaan, mutta pysyvämpiä ystävyyssuhteita voi olla vähän hankalampi muodostaa kun Suomessa.
VastaaPoistanää on tunnettuja kohteliaisuudesta, mut sit jos tahtoo jotain kunnon ystävyyttä rakentaa, niin se voi viiä aikaa. Riippuu tietty ihmisistä. :> olipa sekava vastaus, sori :p
Ihan ymmärretävä vastaus,kiitos!
VastaaPoista