tiistai 25. syyskuuta 2012

Huonouden huipentuma

 Mulla oli ihan suoraan sanottuna tänään ihan äärettömän huono päivä. Tänään tuli sopivasti just kaks viikkoa Bristolissa täyteen, joten olishan se jo ollut aika kumma, jos menis niinkin pitkään pelkästään ruusuilla tanssien ja hymyillen. Joten ihan normaalia ja vaikka asunkin unelmieni maassa, niin ei taida valitettavasti maan päältä löytyä sellaista paikkaa, jossa aina olisi onnellista. No mutta, jotta tää olo tästä vähän paranis, niin aattelin vähän purkaa tyhmää oloa pois kirjottamalla mikä nyt oikein mättää. Tekisi mieli kirjoittaa, että kaikki. Nää asiat on niin pieniä, mutta silti jotenkin tuntunut tänään kaikki äärimmäisen vaikealta ja höhlältä.

Ensinnäkin mulla oli tänään vapaa päivä, jonka piti olla tosi kiva. Nousin sängystä ja keittiössä odotti kaaos. Meillä oli tuskin yhtään puhdasta mukia tai lautasta jäljellä ja käytettyjä teepusseja, eiliset pitsalaatikoita, roskia yms. lojui ympäriinsä. Aattelin siirtää tiskausta myöhemmäksi ja pestä pyykkiä. Pyykkikone ei toiminut ja jouduin räpläämään sitä puoli tuntia, ennen kuin kämppikset nousi ylös ja sai sen toimimaan. Tän jälkeen se ei suostunut aukeamaan. Piti lähteä hakemaan Hildalta ilmaisia peittoja ja tyynyjä, mutta myöhästyin tyylikkäästi ja aattelin, että meenpäs nyt kerrankin bussilla. Hyppäsin väärään bussiin ja kökötin kyydissä odottaen josko se menisi Stokes Croftin lävitse ja voisin jäädä siellä pois - ei mennyt. Kiersin pitkän kierroksen bussin mukana Cliftonin suunnilla ja jäin keskustassa pois jollain syrjäkadulla, josta juoksin Kinoon. Peittojen saaminen oli hyvä homma ja oli mukavaa ehtiä nähdä Hildaa vielä ennen kuin muuttaa pois (mikä on harmi, kun just vasta ehdittiin bongaamaan kyseinen henkilö Bristolista). Kotimatka venyi ja venyi kun päätin jostain syystä kävellä (ja tajusin myöhemmin, että mulla olis ollut päivälippu bussiin vielä olemassa) ja satoi viiden minuutin välein. 
Pitkistä yöunista huolimatta väsyttänyt koko päivän ja jalat tekee kuolemaa kaiken maailman kävelymaratonien vuoksi. En yhtään oo jaksanut tänään small talkia ja ikävöin Suomen vesihanoja ja lämpimiä taloja. Tietyöt valtaa meidän lähikadut ja inhottaa edelleen kävellä tiettyjä katuja, kun täytyy pomppia jatkuvasti etanoiden ylitse ja väistellä, että ei litistä nyrkinkokoista kotiloa. 
Sinäänsä ei mitään suurta tai ihmeellistä ole sattunut, joka olisi tehnyt tästä päivästä huonon. Aamusta asti vaan ärsyttänyt. 
Jotta ei menisi pelkäksi valittamiseksi ja inisemiseksi, niin jotain hyvääkin tässä päivässä. Sain käytyä kirjastossa hoitamassa itselleni kirjastokortin ja lukujärjestys oli vihdoin ilmestynyt myUWE-sivustolle. Oon mielenkiinnolla lukenut Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen historiaa ja illaks meen vielä Iidalle katsomaan leffaa.

Viime päivien outouksia/ihmeellisyyksiä:
* Bussikuski pysäytti bussin tien sivuun ja hyppäsi ulos tupakalle kesken matkan.
* Täällä lentää kuulemma aina välillä poliisihelikoptereita kaupungin yllä valokeilat päällä, koska ne etsii joitain tyyppejä tai tarkkailee joitain tilanteita. Tulee lähinnä joku CSI-sarja mieleen.
* Koirat ja kissat saa olla ainakin joissain pubeissa mukana.
* Todella harva käyttää sateenvarjoa, vaikka sataa jatkuvasti.



 Lähikirjasto oli suloisen pikkuinen. Täällä on kivaa, kun kirjastokortti käy kaikkiin Bristolin kirjastoihin (joita on noin 30) sekä Bathiin, Somersetiin, South Gloucestershireen ja North East Somersetiin. Joka tarkoittaa käytännössä sitä, että mulla on mahollisuus käyttää tota korttia yli 100 kirjastoon. Sen lisäksi on vielä yliopiston kirjastot. Kortin saaminen ei ollu ihan samanlaista kuin Suomessa, koska rekisteröitymisen pysty tekemään verkossa ja kirjastossa piti näyttää sitten jonkinlainen henkilötunnus, josta ilmenee osoite. Miulla ei ollut kuin passi, mutta vuokrasopimus kävi hyvin todisteeksi asuinpaikasta.


 Miulla on hiustenkasvatusprojekti käynnissä ja se tulee jatkumaan ensi kevääseen asti. Haluan rastat (ei kuituja vaan omista hiuksista tehtynä), joten pituutta saapi olla vähän enemmän, kun ne kuitenkin lyhenee. Värin suhteen pyrin punertavampaan sävyyn.
Muistiinpanoja ja lukemista. Tämmösiä tulee olemaan miun päivät joululomaan asti. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti