Nyt on viikko siihen, että istun Bristolissa uudessa kodissani matkustan näihin aikoihin Iidan kanssa välillä Lontoo-Bristol. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, niin ollaan paikallisen ajan mukaan vielä lentokentällä venailemassa junaa. Innostus alkaa pikkuhiljaa olemaan vakituinen olotila, varsinkin kun alan vasta nyt hahmottamaan koko lähtöä selkeämmin. Tänään kävin hoitamassa asioita sen verran, että suljin Suomessa toimineen nettiyhteyden, kyselin puhelinliittymän mahdollisesta sulkemisesta ja vaihdoin vähän valuuttaa punniksi. Jälkimmäinen hoitui Forexissa, joka oli kelpo valinta Osuuspankin sijaan, sillä OP tuppaa ottamaan muutamia euroja käsittelymaksuja vaihtamisesta. Tuolla ei mennyt tällä kertaa yhtään ylimääräistä. Tuli muutenkin hihkuva olo, kun kassatyttö kyseli minne menen ja totesi, että sillä itsellään on älytön matkakuume, kun joutuu kuuntelemaan muiden matkasuunnitelmia. Teki mieli sanoa, että mulla on myös hirmunen matkakuume, mutta olin hiljaa. Kohta saan ihan tarpeeksi maisemanmuutosta.
Lähteminen ei pelota. Toisinaan vain se, että unohdan jotain elintärkeää tai asiat muuten vain kusee.
Things To Do:
- Käy kopioimassa/skannaamassa tärkeät paperit passista vakuutustodistuksiin
- Osta viemisiä tuleville kämppiksille
- Pakkaa matkalaukku ja reppu
- Hommaa uusi kalenteri
Miten tuo lista voi olla noin lyhyt? Onni on, että Iida lähtee mukaan. On ainakin joku, jolle panikoida ja joka voi auttaa hädän hetkellä. Saatiin tänään myös ostettua junaliput Bristoliin sekä tutkailtua kaikkia tulevia UWE:n tapahtumia. Löydettiin kampukselta joogaa, buddhalaista meditaatiota (olisi mielenkiintoista kokeilla), lounastamisia, kansainvälisille opiskelijoille tarkoitettuja tapahtumia, päiväretkiä sekä leffanäytöksiä. UWE:n ulkopuolisista tapahtumista löytyi myös kaksi aika loistavaa, joihin en kyllä välttämättä pääse, mutta jos vain mahdollista, niin yritän. Tegan and Sara on taas kerran UK-kiertueella sekä ens vuoden puolella Lontoossa avautuu V&A-museumissa aivan törkeen siisti näyttely: David Bowie Is! Sanomattakin selvää, että yritän tähdätä jollekin Lontoo-vierailulle, johon voisin sisällyttää tuon näyttelyn. Siellä on jotain Bowien käsinkirjoittamia sanoituksia, keikkapukuja, päiväkirjamerkintöjä ja vaikka mitä näytillä (fanityttö täällä hei). Pitäisi varmaankin lopettaa ennakkoon tapahtumien kyttääminen ja etsiminen, kun tulee vaan suurena pettymyksenä sitten, kun todellisuus iskee ja tajuan, että en pysty mitenkään osallistumaan kaikkeen kivaan. Muutenkin aika tiukkaa tulee olemaan elo. Ainakin saa haaveilla ja kelata, että miten siistiä on, että kerrankin on olemassa mieluisia tapahtumia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti