Rakkautta ensisilmäyksellä

Ei edelleenkään mitään onnea kuvien kanssa, ehkä lisään niitä Facebookiin.
Anteeks kaikille lukijoille siis siellä ruudun toisella puolella, että nää päivitykset tulee olemaan nyt hetken aikaa ainakin kuvattomia vielä. En ymmärrä mikä tätä konetta/nettiyhteyttä nyt vaivaa. Muuten kyllä ihan nopea, mutta se palkki, josta kuvat ladataan tänne, niin se on kokonaan kadonnut tuosta.

Pitkä, mutta huippu päivä taas takana. Mentiin kämppisten ja Iidan kanssa päivällä kiertelemään Stokes Croftille ja Gloucester Roadille. Löytyi tosi kivoja pikkupuoteja ja antiikkiliike, joka myi kaikkea kummallista vanhoista kirjoista tosi vanhoihin vehnänmittauslaitteisiin. Vintage-liikkeistä teki mieli ostaa kaikki, kuten myös joistain intialaisista kaupoista. Käveltiin yli tunti meidän kotoa, joten jalat on hieman väsyneet nyt. Miusta on tosi vaikeaa jo nyt kirjoittaa suomeksi, kun päässä pyörii kaikki englanniksi koko ajan. Tätä kieltä tulee nyt ihan uskomattomalla syötöllä, kun aiemmin oon tottunut reissuillani olemaan niin turisti, että kontaktit englantilaisiin on jääneet niin vähälle, että kaupassa käymistä lukuunottamatta on mennyt koko reissu suomeksi. Nyt on vähän eri juttu, kun kotona ja vapaa-ajalla puhutaan enkkua. J:n aksentti ja puhe on vielä aika vaikeaa välillä, mutta alan päästä jo pikkuisen enemmän kärryille. Tänään sen muutaman tunnin kaupunkihengauksen jälkeen päähän sattui ihan älyttömästi ja tuntui tosi uupuneelle ihan vain sen  takia, että pitää olla niin skarppina, että tajuaa mitä toiset puhuu. Sen jälkeen pitäisi vielä kehittää järkeviä vastauksia ja sitten ollaankin jo uudessa puheenaiheessa. Kyllä tää tästä. Enää mua ei pelota edes puhua, kun aiemmin arastelin enemmän. Vuorokausi takana kohta, joten voin jo nyt olla varma siitä, että tää reissu tekee hyvää miun englannintaidoille.

Käytiin myös aivan ihanassa Cafe Kinossa yhden uuden tuttavuuden kanssa teellä ja syömässä vegaanista herkkuruokaa. Täällä tulee stressi siitä, että miten osaa valita kaikista huipuista tapahtumista ja paikoista ja jutuista parhaat. Tarjontaa on ihan liikaa. Meijän uus tuttu soitti myös kaverilleen, joka työskentelee yhdessä paikassa, jossa korjaillaan pyöriä uuteen uskoon. Saahaan ens keskiviikkona sieltä hyvällä tuurilla pyörät allemme ja sitten se riemu vasta irtoaakin, kun päästään kurvailemaan vaikka Bathiin asti (sinne on hyvä pyörätie ja todella lyhyt matka).

Melkein saatiin jo hommattua peitot ja tyynytkin, mutta Primark sulki ovensa meidän naaman edestä, kun vähän lähdettiin siinä välissä harhailemaan toiseen paikkaan. Jos myyjät kertoo, että kauppa sulkeutuu kahdeksalta, niin miksi se sitten sulkeutuukin jo varttia vaille? Illalla harhailtiin vähän lisää, kun etsittiin bussiasemaa (jota ei sitten tarvittukaan) ja tultiin paikallisbussilla meille. Muut kattoo telkkaa ylhäällä, ite juon teetä ja syön iltapalaa, voisin kiivetä tuonne ylös myös kohta.

Huomenna kirjotan vuokrasopparin ja perjantaina mennään yksille synttäreille, jonne kaikki tuo nyyttäriteemalla vegaanista syötävää. Ajateltiin kokeilla leipoa jotain kivaa täällä meillä ennen sinne menoa.

Hyvää yötä. Ainiin, näin tänään Banksyn töitä livenä ja miljoona muuta graffittia ja seinämaalausta. Tartteeko kertoa kuinka onnelliseksi ne teki?
Oon pahoillani näiden blogitekstien yli-imelistä ja hehkuttavista käänteistä. En vaan osaa kirjoittaa enää neutraalisti, kun tekee mieli koko ajan vaan hymyillä ja jakaa tätä iloa. Tää taitaa nyt olla sitä aitoa onnellisuutta?