Nurjat puolet

Jotta ei menis ihan pelkästään Englannin ja Bristolin suitsutukseksi koko blogi, niin aattelin kirjottaa vähän asioista, jotka häiritsee/ahdistaa/ei-oo-ihan-niin-kivoja täällä. Niitäkin tosiaan on, vaikka äkkiseltään miun tekstien perusteella voisi kuvitella, että oon pelkästään tyytyväinen täällä olemiseen. Toki pääpiirteittäin kaikki on mennyt paremmin, kuin hyvin, mutta on tottakai myös jotain huonoakin.

1. Roskat/Roskaaminen
Tää on asia, joka tulee väistämättä joka päivä vastaan, sillä meidän talo käyttää samaa systeemiä roskien suhteen kuin usea muukin (valtaosa täällä, luulisin). Eli roskat jätetään kadulle joko omiin roskatonkkiin tai sitten vastaavasti pelkissä pusseissa pinoon. Meillä on pihassa kyllä onneksi kaksi tollasta boksia eikä oo mennyt vielä koskaan niin täyteen, että olisi jouduttu heittämään pelkkiä pusseja maahan, mutta kaduilla tallatessa tulee eteen usein puoli jalkakäytävää valtaava pino roskia. Ihan järjetöntä, sillä varsinkin yöaikaan eläimet käy repimässä noita pusseja (ainakin näin Hastingsissa ollessa, sillä meidän piha oli aina täynnä ruokia ja papereita, jotka oli ripoteltu pois pussista) auki ja levittää kaikki ympäriinsä. Kierrättäminen ei oo mitenkään erityisen toimivaa, sillä meijän taloudessa samaan keräyslaatikkoon laitetaan peltipurkit, pahvit ja pullot. Biojätettä ei oo erikseen. Saattaa olla vain meijän talouden ajattelemattomuutta, en tiedä. Pitäisi joku päivä perehtyä tarkemmin asiaan. En muuten jaksa niinkään valittaa kierrätyksestä, mutta biojäte olisi kuitenkin ihan mukava olla erillisenä. Se on ainakin lähtökohta.

Roskaamisesta myös sen verran, että se jätemäärä, joka tulee pelkästään yhden ihmisen välipalasta, on aivan älytön. Tässä kokemukset pohjautuu lähinnä lähikauppojen (Sainsburys, Co-operative food, M&S..) ja suurten ketjujen valikoimaan. Kaikki on pakattu muoviin, bokseihin, pusseihin yms. Yks päivä istuttiin yliopistolla ja katsottiin Iidan kanssa ihan silmät pyöreinä viittä erillistä rasiaa, jotka oli pelkästään sen ruoan jäljiltä - ja se söi tosiaan salaattia, leivän ja vihanneksia.

2. Kylmyys
En niinkään valita tästä asiasta, mutta ei se kylmä koskaan mukavalle tunnu. Vähitellen sitä oppii löytämään keinoja, kuinka pitää itsensä edes suhteellisen lämpimänä. Mummon antamat villasukat on olleet kovassa käytössä ja kuumavesipullosta oonkin jo maininnut. Kerrospukeutuminen on miun juttu myöskin. Suihkussa käydessä en oo vielä keksinyt kuinka kestää yhtäkkiä viilenevän veden muuten kuin hammasta purren. Onneksi ainakin pääsääntöisesti on saatu lämpöistä vettä aina kun on tarvinnut käydä suihkussa. Meijän boilerissa on jotain vikana, mutta se on aiheuttanut ongelmia lähinnä keittiön kuumavesihanan suhteen.

3. Näennäinen ystävällisyys
Ihmiset on täällä äärimmäisen ystävällisiä ja kohteliaita. Se tuntui aluksi tosi tosi hassulle ja hienolle Suomen yrmyilyn jälkeen. Porukka tulee kysymään heti tarvitseeko jossain apua ja small talk on yleinen juttu busseista kauppoihin. Vastaantulijat hymyilee ja katsoo silmiin (no joo, ei kaikki mutta..). Oon kuitenkin huomannut, että se ystävällisyys on vaan opittu tapa. Ei suurin osa ihmisistä oikeasti ole niin innoissaan just sun kohtaamisesta, kuin se voi aluksi tuntua Suomesta tulevasta. Ensinnäkään porukkaa ei kamalasti kiinnosta, jos alat jaarittelemaan yhtään pidempään olotiloista tai muusta. Nää tahtoo mielenkiintoisia ja hauskoja juttuja. Ne ei myöskään tykkää valittamisesta. Tyypit, jotka istuu sateessa ja toteaa, että onpa tänään ollut mukava päivä ja odottaa mukisematta bussijonossa kolmenkymmenen muun takana.
Tässä kohdassa mun kämppikset tuntuu olevan poikkeus. Ne on varmaankin jotain ihmeellisiä olentoja, kun vaikuttavat oikeasti ja aidosti kiinnostuneille ja ihanille tyypeille. :)

Siinä vähän jotain negatiivistakin kaiken hyvän sekaan. Eikä nuo ole mikään sinäänsä mitään maailmaa suurempia asioita, mutta lähinnä jotain, joka pistää silmään aina joskus kaiken sen kauneuden ja mukavuuden seasta.