Sain nyt sittenkin kuvat toimimaan täällä, joten tulee vähän jälkijunassa päivityksiä. Eli palataan viime viikonloppuun ja vielä kerran Jyväskylään ja Helsinkiin. Perjantaina vanhemmat ja Jani oli järjestäneet miulle tosi kivan illan.
Siihen iltaan kuului sokkotesti, jonka aikana miulle syötettiin, juotettiin ja haistatettiin erilaisia asioita. Mun piti siis arvata mitä ne on. Miten pieleen voi mennä, jos kuvittelee purkkitonnikalan olevan vaniliinisokeria. Ei se purkista tuoksunut yhtään millekään. Marmite oli erittäin epämukava maku suussa.
Kasvislasagnesta suloisiin bruschetta-leipäsiin.
Meinasi itku tulla viimestään siinä vaiheessa, kun sain läksiäislahjan, johon kuului useasivuinen valokuvakortti.
Lauantaina oli aika sanoa heipat Tepalle ja Amille. Tytöt tarjos miulle ruoan Sakura Gawassa.
Jonka jälkeen päädyttiin vielä tosi erikoisille keikoille. Ei ihan miun musiikkimakuun sopivaa, mutta erilainen keikkakokemus. Toi toisen yhtyeen pupu oli järkyttävän pelottava ilmestys.
Sunnuntaina tuli lähtö Helsinkiin. Tuleville kämppiksille lähti vähän herkkutuliaisia mukaan.
Epätoivoisten pakkausyritysten jälkeen sain kaiken tarpeellisen kolmeen kassiin mahtumaan. Miten voi pakata tavaraa vuodeksi eteenpäin?
Helsingissä pyörin ympäri keskustaa ja nää oli miusta tosi hauskoja. Sillon en tiennyt vielä mitään tulevista katutaidejutuista..
Kymmenen vuotta aiemmin tämä lappu olis saanut miut sekoamaan.
Yritin löytää lentomatkalle jotain luettavaa, mutta ei onnannut.
Näin Jenniä ja pyörittiin vähän lisää keskustassa. Molemmat tahtoi pipon, koska pää näytti pahalle.
Tämmönen kaveri tuli vastaan Kampissa.
Käytiin aikaisella lounaalla Mount Everest-nimisessä nepalilaisessa (?) ravintolassa. Jenni tarjos miulle läksiäisaterian.
Illemmalla siirryin Sami-serkun ja tämän vaimokkeen kera Bar Tapastaan Uudenmaankadulle. Syötiin tapaksia ja juteltiin Englannista. Suloinen pikkuravintola, johon menen kyllä varmana toistekin.
Ehdin käydä pikaisella visiitillä näiden uudessa (ainakin miulle) kodissa. Ihana pari.
Yövyin viimeiset Suomi-päivät Tuomaksella Otaniemessä. Tuomas soitti mm. pianoa ja katseltiin avaruusleffaa.
Koko ajan oli niin paljon tekemistä, että ei oikeastaan ehtinyt edes pysähtyä tarkemmin miettimään, että kohta se on menoa. Se jännitys iskikin vasta sitten lentokoneeseen jonottaessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti