Hirmusen hyviä wrappeja, joita S:n poikaystävä teki meille. Sain oman kasvisversioni.
Välillä on edelleenkin ongelmia osata kattoa liikennevalojen väri tosta tolpasta eikä tien toiselta puolelta.
Tulvia ollu täällä suunnalla, mut miun kävellessä kampukselle olikin oikein kuiva sää ja aurinkoista. Joku tämmönen vesisysteemi oli matkan varrella.
Kun aattelin, että olis ne hullut sateet ja tulvat, niin kävelin koko matkan St.Matthiakselle. Kesti noin 1h 30min. Tulipahan ainakin lenkkeiltyä ennen luentoja.
Paluu arkeen oli okei. Luin hetken meijän kirjastolla ennen luentoa (eli todellisuudessa tuijotin ilman mitään ajatuksia sivuja ja lamaannuin enemmän ja enemmän).
Sitten olikin kello jo melkein kaksi ja lähdin A122-luentosaliin. Porukkaa tuli suhteellisen paljon ja kaikki etsi itselleen jotkut paikat. Ei ollut orpo olo, vaikka en tuntenutkaan ketään. Luento alkoi (Imagining America) ja alettiin käsittelemään ensin moduulin sisältöä yleisesti. Siitä siirryttiin ensimmäiseen kunnon tekstiin eli Thomas Jeffersonin (yms.) The Declaration of Independenceen eli Yhdysvaltain itsenäisyysjulistukseen. Käytiin yleisesti läpi sen retorisia keinoja ja kieltä. Välillä katsottiin Barack Obaman sekä Mitt Romneyn puheista pätkät ja vertailtiin niiden sisältöä. Oli tosi huippua, että kahen tunnin luennosta niin pieni osa oli luennoitsijan selitystä ja opetuksessa käytettiin muitakin metodeja, kuin pelkkää kuuntelemista ja ylöskirjoittamista. Katsottiin myös pätkä Terence Malickin The New Worldistä ja keskusteltiin pareittain kuinka aika ja paikka on esitetty kyseisessä leffassa ja kuinka kulttuurien väliset erot tulee esille. Miun vieruskaveri oli tosi mukava tyttö, joka kyseli kuinka oon viihtynyt Bristolissa ja tsemppas seminaaria varten. Nää oli lukeneet viime vuonna jossain moduulissa Fitzgeraldin The Great Gatsbyn eli Kultahatun ja luettiin joitain pätkiä siitäkin sekä analysoitiin niiden merkitystä ja suhdetta pressaehdokkaiden puheisiin. Olin tosi iloinen, että kyseessä oli just Kultahattu, koska miulla oli joskus joku pakkomielle siihen kirjaan, niin pysyin ainakin jotenkin kärryillä, että missä mennään. Eka luento oli siis tosi jees ja mielenkiintoinen. En kuollut, tosin ei mua sinne ees pelottanut mennä. Sitten päästäänkin siihen kammottavaan asiaan eli seminaariin.
Seminaari oli heti suoraan luennon jälkeen (meille annettiin kolme vaihtoehtoa, joista valita milloin mennä seminaariin. Aattelin valita tuon, koska jos kerta voi kerralla istua yhden moduulin tunnit pois, niin miksi ripotella ne pitkin viikkoa?). Harhailin muiden mukana semmasaliin. Jatkettiin syventymällä lisää itsenäisyydenjulistukseen ja sitä se olikin kokonaisen tunnin verran. Luennoitsija kyseli kysymyksiä ja porukka heitteli vastauksia. Ite olin yllättäen hiljaa, koska kaikki energia meni siihen, että pysyin perässä missä mennään ja mitä tapahtuu. Valittiin myös ryhmät group presentationia varten, joka pidetään helmikuussa. Sen kokonaispituus tulee olemaan 20 minuuttia, josta jokaisen jäsenen tulee puhua viiden minuutin verran. Joku kiva tyttö tuli kysymään haluanko tulla niiden ryhmään ja toki halusin. Porukka on ollut mukavaa, kun on heti ottamassa mukaan enkä oo jäänyt vielä yksin minnekään nurkkaan istumaan. Harmitti vähän, kun muutamassa kohdassa luentoa olisin osannutkin sanoa jotain järkevää, mutta keskustelu meni eteenpäin ennen kuin olin ehtinyt muodostaa päässä oikeanlaista lausetta englanniksi, höh. Ehkä se ajan kanssa lähtee sujumaan paremmin ja ehdinkin mukaan keskusteluun. Tän päivän kolmen tunnin luento- ja semmarupeaman jälkeen päähän sattu ihan törkeesti ja tuntu tosi väsyneelle pelkästään sen takia, että oli koko päivän pinnistellyt ja ollut tsemppinä kuuntelemisen suhteen.
Käveltiin Iidan kanssa kotiin ja suunniteltiin iltaa The Anchorissa. Loppujen lopuksi juotiinkin meillä viiniä, tilattiin kämppisten kanssa pitsat ja katsottiin porukalla Scott Pilgrim Vs. The World-leffa. Oli ihan loistava, hauska ja erilainen. Suosittelen kaikille, jotka tykkää sarjiksista, peleistä tai Michael Cerasta! Meni vähän myöhäiseksi, joten Iida jäi nukkumaan meijän sohvalle J:n tiikerikuvioinen onepiece päällä (koska meillä ei oo tarpeeks peittoja). S:ltä olis löytynyt myös Pikatchu-versio. Nauroin itteni kuoliaaksi, kun J kokeili sitäkin päälleen ja täytyy todeta, että se näytti ihan äärettömän pelottavalle.
Huisin kiva ensimmäinen arkipäivä takana. Hyvää yötä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti